Julkaistu useissa sanomalehdissä elokuussa 2003
Siinä lauloi sinirinta, oli laulanut aina: vihelteli, helisytti kulkusia, matki naapureidensa jutustelua. Sinirinnan laulua, sen kieltä, on syystä kuvattu monivivahteiseksi.
Puheliaimmillaan sinirinta oli alkukesästä aamuisin. Vanhan uskomuksen mukaan tämä ”lapinsatakieli” toi pohjoiseen valon.
Karu joki soljuu sinirinnan laulupaikassa leveänä. Suvanto taittuu terävään mutkaan, jossa uoma kapenee ja virta saa vauhtia. Pienen pyrähdyksen jälkeen joki rauhoittuu, suvanto jatkuu. Tähän maisemaan sinirinnan laulu kuuluu.
Yhtenä kesänä rantakummulle ilmestyi puinen kyltti, johon oli kaiverrettu SINIRINTA. Jo aiemmin olimme pienessä kalaporukassamme alkaneet puhua paikasta linnun nimellä.
Joku muukin oli kai alkanut. Sinirinta oli laulanut hänellekin.
Joen yläjuoksulla on useita Sinirinnan kaltaisia postikorttimaisemia, mutta yhtä hyviä kalapaikkoja on harvassa. Apaja ansaitsi arvoisensa nimen. Sinirinnasta ei tullut esimerkiksi ”Räkättiä”, vaikka seudulla usein kuulee sinirinnan serkun räkättirastaankin rähinää.
Paikan nimeä on sanottu paikan muistiksi. Mutta mitä Sinirinta kertoo tuleville joenkävijöille? Senkö, että näillä main on joskus luritellut loistava laulaja? Että paikka on jotenkin erityinen, nimen arvoinen? Kertooko mitään, jos nimi ei tule yleiseen käyttöön eikä vakiinnu?
Siinä lauloi sinirinta, oli laulanut aina: vihelteli, helisytti kulkusia, matki naapureidensa jutustelua. Sinirinnan laulua, sen kieltä, on syystä kuvattu monivivahteiseksi.
Puheliaimmillaan sinirinta oli alkukesästä aamuisin. Vanhan uskomuksen mukaan tämä ”lapinsatakieli” toi pohjoiseen valon.
Karu joki soljuu sinirinnan laulupaikassa leveänä. Suvanto taittuu terävään mutkaan, jossa uoma kapenee ja virta saa vauhtia. Pienen pyrähdyksen jälkeen joki rauhoittuu, suvanto jatkuu. Tähän maisemaan sinirinnan laulu kuuluu.
Yhtenä kesänä rantakummulle ilmestyi puinen kyltti, johon oli kaiverrettu SINIRINTA. Jo aiemmin olimme pienessä kalaporukassamme alkaneet puhua paikasta linnun nimellä.
Joku muukin oli kai alkanut. Sinirinta oli laulanut hänellekin.
Joen yläjuoksulla on useita Sinirinnan kaltaisia postikorttimaisemia, mutta yhtä hyviä kalapaikkoja on harvassa. Apaja ansaitsi arvoisensa nimen. Sinirinnasta ei tullut esimerkiksi ”Räkättiä”, vaikka seudulla usein kuulee sinirinnan serkun räkättirastaankin rähinää.
Paikan nimeä on sanottu paikan muistiksi. Mutta mitä Sinirinta kertoo tuleville joenkävijöille? Senkö, että näillä main on joskus luritellut loistava laulaja? Että paikka on jotenkin erityinen, nimen arvoinen? Kertooko mitään, jos nimi ei tule yleiseen käyttöön eikä vakiinnu?
En löytänyt Sinirintaa nimiarkiston kokoelmista. Paikannimiä tässä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen arkistossa riittää: arkistoituna on yli kaksi miljoonaa nimilippua.
Sinirantoja, Sinisaaria ja muita Sini-alkuisia paikannimiä kokoelmissa on runsaasti. Osa niistä näyttäisi olevan suoraan yhteydessä väriin.
Esimerkiksi Nokian Sinimetsä on ”kuusimetsä, joka kasvaa niin synkkää ja tummaa puustoa, että yleisilme koko paikalla on sininen”. Luopioisissa olevan Sinimailanen-nimisen pellon on arveltu saaneen nimensä siitä, että paikalla on viljelty sinimailasta yhtenä kesänä, joskus 1960-luvulla. Tyrvään Sinimaalla taas pelto on ”kukkinut sinisenään ruiskaunokkia”.
Sinirintaa ei ole arkistoitu paikannimenä, mutta moneen muuhun käyttöön nimi on otettu. Sinirinta on yksi postin ikimerkeistä. Merkkiin on piirretty koiras: kirkkaansininen rinta, siinä punainen täplä.
Sinirintaa näkee myös talo- ja keittiömallin sekä antroposofisen kaupan nimenä. Sinirinnan mukaan on nimetty muuan sähköpostipalvelinkin.
Usein puhutaan nimien antamisesta, mutta monesti nimeäminen on myös nimen ottamista. Otimme Sinirinnalle nimen linnulta, annoimme paikalle muistin – mutta miten kävi sinirinnan? Tässä tarinassa on totta enemmän kuin nimeksi, valitettavasti: En ole enää vuosiin kuullut sinirinnan laulua Sinirinnassa. Jokivarteen puskettiin metsäautotie ja kummulle rakennettiin tulistelukatos.
Kun paikka saa nimen, se ei ole enää entisensä. Nimettyyn paikkaan on helppo löytää.
Sinirinnassa voi nyt bongata punaniskoja. Heidän laulunsa on usein murheista tehty ja laulukirja lasinen. Heille Sinirinta ei sano, merkitse mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)