Julkaistu useissa sanomalehdissä toukokuussa 2006
Volgasta tulvii paljon mieleen. Euroopan pisin joki, Repinin lautturit, neuvostoliittolainen laatuauto. Ennen kaikkea: Volgan mutka, myyttinen suomen alkukoti, suomalaiset tutkimusmatkailijat, jotka pelotta etsivät ”kansamme” ja ”kielemme” juuria syvältä idästä, tekivät monta matkaa Volgan mutkaan.
Suomalais-ugrilaisten kansojen yhteenkuuluvuutta on ollut tapana kuvata sopusuhtaisella sukupuulla. Sukupuussa tai -pensaassa on yhteiset juuret ja monia oksia: itämerensuomalaiset kielet, saamelaiskielet, mordva, mari, permiläiset kielet, ugrilaiset kielet ja samojedikielet. Itämerensuomen haaroja puolestaan ovat esimerkiksi suomi, karjala ja viro.
Pitkään ajateltiin, että sukupuu on samalla kartta, joka kertoo, miten kansat ovat vaeltaneet nykyisille alueilleen. Kysymykseen ”mistä suomalaiset ovat tulleet” on ollut tapana vastata ”Volgan mutkasta”.
Viime vuosina on taas käyty kiivasta keskustelua alkukodista ja kantakielestä. Kielentutkimuksen lisäksi keskustelussa on vedottu väestögenetiikkaan ja arkeologiaan. Yhtäältä näyttäisi siltä, että tänne on tultu etelästä; toisaalta näyttäisi siltä, että tänne on tultu idästä tai kaakosta.
Nyt keskusteluun osallistuu Pauli Saukkonen teoksellaan Suomalais-ugrilaisten kansojen ja kielten alkuperäongelma (Yliopistopaino, 2006). Saukkosen mukaan on todennäköistä, että kielikunnan juuret ovat kahden geneettisen klaanin kielessä ja nykyiset suomalais-ugrilaiset kielet ovat syntyneet ”kulttuurikausittaisina sykäyksinä vähittäin pitkän ajan kuluessa”. Volgan mutkan lisäksi tärkeä ”innovaatiokeskus” oli 10 000–3 000 eKr. alue, joka nyt löytyy kartalta Moskova-nimisen kaupungin seutuvilta.
Saukkonen painottaa, että suomalais-ugrilaisuuden ”perimmäistä alkua” ei voi määrittää mihinkään täsmälliseen paikkaan eikä aikaan: ”Kaikille nykykansoille yhteistä suppeaa romantisoitua alkukotia ei ole.”
Lopullista totuutta kansojen ja kielten alkuperästä ei saatane koskaan. Silti tutkimukset eivät ole turhaa puuhastelua. Kun ”kansan” ja ”kielen” alkuperä ja muu olemus esitetään tutkimuksessa moniselitteisenä ja ristiriitaisena asiana, otetaan samalla kantaa monimuotoisuuden ja -arvoisuuden, ehkä suvaitsevaisuudenkin puolesta. Ural opettaa.
Tutkija Johanna Laakso on kärjistänyt, että suomalaiset eivät ole tulleet mistään: suomalaisia, suomalaisuutta ja suomen kieltä nykyisessä mielessä ei ole koskaan ollut muualla kuin Suomessa. Suomen kieli ja suomalainen identiteetti ovat vasta täällä aikojen mittaan muotoutuneita asioita.
Ajatusta voisi jatkaa. Ei meillä nytkään ole yhtä yhtenäistä suomen kieltä eikä suomalaista identiteettiä. Maailma on mutkikas, meitä on sekä kielellisesti että geneettisesti moneen lauttaan.
Saukkonen sanoo, että suomalais-ugrilaisilla ei ole ehjää väestöllis-kielellistä ”sukupuuta” vaan järvi- ja jokireittien muodostama vuokartan mukainen ”sukuvesistö”. Kaikki virtaa, Volgakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)