3. tammikuuta 2015

Erosiko Korhonen, kaapattiinko suomalaiset?

Julkaistu useissa sanomalehdissä kesäkuussa 2007
 
Erkki Korhonen erosi tehtävästään. Suomalaisia liikemiehiä kaapattiin Arabiemiraateissa.

Istahdan kannon nokkaan. Kääräisisin sätkän, jos pössyttelisin. Iskee havukka-ahonajattelijamainen olo, puskee punaisia ja sinisiä ajatuksia.

Vai erosi? Vai kaapattiin?

Konsta Pylkkänen arvelee, että viisausopin lajeja on monenlaisia: kaukoviisautta, käytännön viisautta ja jälkiviisautta. Sitten on vielä tämä teoreetinen viisaus, jota on sanomalehissä ja vaikka missä.

En ole varma, mitä viisauden lajia ooppera- ja kaappausuutiset ovat. Asia ei selviä, vaikka istuisin kannon nokassa kuinka pitkään puolia ja toisiakin aanaillen.
Selväksi tulee, että siihen, mitä ihminen sanoo tai kirjoittaa, ei lopultakaan ole luottamista.

Onko niin, että kielellä ei voi ilmaista totuutta? Jokaisessa kielellisessä tuotoksessa on läsnä kielenkäyttäjä ja hänen valitsemansa näkökulma.

Tätäköhän filosofi Wittgenstein tarkoitti, kun hän ehdotti, että siitä mistä ei voi puhua, on vaiettava? Onko vaiettava kaikesta, jos halajaa totuutta?

Kun ihminen kertoo toiselle, että joku erosi työstään, me epäilevät tuomaat alamme kysellä: Erosiko todella omasta tahdostaan vai erotettiinko? Saattoi jättää eroanomuksen, mutta annettiinko muuta vaihtoehtoa?

Lehtijutut ovat omiaan vahvistamaan tulkintaa, jonka mukaan eroaminen tarkoittaa tässä erottamista. Oopperan uusi hallitus kuulemma jatkaa työilmapiirin selvittelyä eikä eron ehdoista anneta tietoja julkisuuteen.

Muutama päivä Korhosen eroilmoituksen jälkeen uutisoitiin, että Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski sai potkut. MLL tiedotti asiasta huomattavasti maltillisemmin: liiton mukaan pääsihteeri vaihtuu ja Kuuskosken työsuhde loppuu. Liitossa ei haluttu puhua edes erottamisesta.

Kun siis ilmaisemme asioita kielellisesti, valitsemme. Yhdestä ja samasta asiasta voi puhua monenlaisin sanoin. Tekemämme valinnat kertovat aina myös siitä, mitä mieltä olemme kulloisestakin seikasta, miten arvotamme sitä. Valinnat kertovat ehkä myös siitä, haluammeko kaivella asian syntyjä syviä.

Jatkan pohdintojani kannon nokassa. Minua elähdyttää tämä kaappaustapaus. Kävi niin, että kalastamassa olleet suomalaiset liikemiehet ylittivät veneellään Iranin aluevesirajan. Viranomaiset pidättivät luvattomat rajanylittäjät.

Mutta millaisin kielellisin valinnoin tämä asia aluksi uutisoitiin suomalaisille? Sellaisin, joilla juttu saatiin myydyksi suurelle yleisölle: Iran kaappasi suomalaiset.

Sanakirjojen mukaan kaappaaminen on sieppaamista tai ottamista väkisin haltuun. Miltä kuulostaisi, jos hehkutettaisiin, että Suomi kaappasi venäläismiehen itärajalla?

------

Luku Kriittisyyden rajoilla kirjastani Kielen voima (Gaudeamus, 2007) tässä kuvina.
 






































































2 kommenttia:

  1. Ilkka Lundberg1/04/2015 7:54 ip.

    Wittgenstein-viittaus huolestuttaa: pitäisikö tässä maassa, jossa vaietaan kahdella kielellä, vaieta vielä kolmannellakin.
    Eipä vainenkaan:) Taas mielenkiintoista pohdiskelua taholtasi. Toivottavasti hakkuita tehdään sen verran, että riittää kannon nokkia ajattelevaisen istua.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Olisiko vaikenemisesta vientituotteeksi? Suomi nousuun, tuppisuut :)

    VastaaPoista

Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)