Julkaistu useissa sanomalehdissä toukokuussa 2003
Toisaalta jos jokin on ilmaisin, voiko olla muitakin ilmaisimpia? Myös monikkomuoto siis sapettaa, vaikka tiedänkin saivartelevani: puhutaanhan yleisesti esimerkiksi toimivimmista ratkaisuista ja suurimmista ongelmista.
Mistä kismitykseni kumpuaa? Minulle on opetettu, että kielenkäyttöä säätelevät luonnollisiksi kutsutut normit. Ei ole suomen normijärjestelmän mukaista sanoa ”vanhus menehtyivät vaikea keuhko kuumeeseen”.
Lisäksi kielenkäyttöä ohjaavat sellaiset kielenhuollon normit, jotka ovat tekemällä tehtyjä. Tällaisia ovat esimerkiksi suositukset kirjoittaa puuta heinää erilleen ja Internet isolla. [Nykysuosituksen mukaan internet voidaan kirjoittaa myös pienellä.]
Sääntöihin sosiaalistutaan myös siten, että sisäistetään perustavimmat kielikäsitykset ja aletaan pitää niitä luonnollisina. Harvoin epäillään esimerkiksi sitä, että sanat voi jakaa tehtävien mukaisesti luokkiin: tekemisiä, olioita, laatuja ynnä muita sellaisia ilmaiseviin.
Nämä luonnollisiksi luulotellut luokat puolestaan voi jakaa alaluokkiin, adjektiivit vaikkapa sen perusteella, voiko niillä vertailla. Suhteellisilla voi (tyhmä, tyhmempi, tyhmin), absoluuttisilla huonommin (sallalainen, ”sallalaisempi”, ”sallalaisin”).
Mutta luonnollisimmiltakaan tuntuvat luokittelut eivät ole korkeimman kielipoliisin sanaa. Ne voi ohittaa ja niitä voi kiertää, jopa rikkoa. Kieli on mahdollista käsittää rajoittamattomana valinnanvarana.
Myös ilmaisimmat tekstiviestit ovat arvioitavissa muistakin kuin norminäkökulmista. Jos hyväksytään ajatus, jonka mukaan kieli on jatkuvaa sopimuksilla leikittelyä ja iloista peliä, ilmaisimmissa tekstiviesteissä ei ole mitään moitittavaa, päinvastoin.
Ilmaisimpien tekstiviestien keksijähän on välkyistä välkyin! Hän tuntee normit ja rikkoo niitä harkitusti.
Tässä todellisuudessa, mainostamisen maailmassa, normien uhmaaminen on paitsi mahdollista myös yleisesti hyväksyttyä. Normittomuus on trendikkäin normi.
Normeja rikkovalla sanailottelulla pyritään saamaan kuluttajan huomio ja myymään tuotetta. Niin sanotun totuuden kanssa mainoksilla ei välttämättä ole kovinkaan paljon tekemistä: valhe, emävalhe, mainos? Oikeastaan mainosteksteissä luodaan kielellisin ja muin valinnoin uusia totuuksia. Ilmaisimpien tekstiviestien todellisuus on olemassa, jos siihen haluaa uskoa. Asuuhan Joulupukkikin Korvatunturilla.
Mutta totta on sekin, että ilmaisimmatkin viestit voivat tulla kalliiksi. Ilmaisia tekstiviestiliittymiä mainostanut yritys uhkasi sulkea liittymän niiltä asiakkailtaan, jotka olivat käyttäneet palvelua ”liikaa”.
Liittymää oli mainostettu muun muassa lauseella ”tekstaile itsesi puuduksiin”. Puuduksiin taidettiinkin tekstailla ilmaisten ilojen tarjoaja.
Sama vaiva Rahikaisella. Mainosmiehen kieli joskus kismittää. Tässä esimerkki, joka harmittaa röyhkeydellään: Paikallinen ruokakauppa mainostaa takuumureaa lihakimpaletta. Mikä takuu moiseen ostokseen voisi liittyä? Kuvitteleeko myyjä, että ostaja tulee sitkeä liha hampaisiinsa takertuneena mumisemaan lihatiskille, että tämän piti olla takuumureaa. Ihan kuin höpsö Aatami, joka on haukkaa heti, kun Eeva käskee. Siinä meillä ostosparatiisi!
VastaaPoista