Juoksujalassa

Julkaistu useissa sanomalehdissä heinäkuussa 2014

 

 

Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle. Nyt pääministeri juoksee, ui ja pyöräilee Suomen sieltä pois.

Viime päivinä on kohistu siitä, miten Alexander Stubb keskittyy sosiaalisen median viesteissään omiin urheilusaavutuksiinsa. Samaan aikaan monet maailman johtajista ottavat viesteissään kantaa kriisitilanteisiin.

Teräsmies Stubbin järjen juoksua on ihmetelty. Ovatko hänen tunteensa juoksettuneet kesähelteillä kokkareiksi? Eikö hän aisti ihmisten tuskaa ja epätoivoa?

Ehkä nyt ei tosiaankaan ole viileiden juoksutwiittien aika. Ovatko pääministerin viestit ikään kuin juosten kustuja: hätiköiden ja huolimattomasti tehtyjä, ajattelemattomia?

Suomalaiset ovat historian saatossa niittäneet mainetta hyvinä juoksijoina, ja muutenkin olemme mielellämme tuoneet esiin pienen kansamme suuria urheilusaavutuksia. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että juoksemiseen on alettu yhdistää uudella tavalla myös monia kielteisiä mielikuvia.

Tänä kesänä on ollut paljon puhetta paitsi juoksutwiiteistä myös juoksukaljoista, juoksutakseista ja juoksubensoista. Kaikissa näissä juokseminen viittaa epärehelliseen toimintaan, näpistämiseen tai varastamiseen ja rikospaikalta pakenemiseen.

Juoksukalja tarkoittaa sitä, että asiakas karkaa kaupasta oluet repussaan. Ottaa siis ritolat maksamatta.

Jo viime kesänä uutisoitiin, että Kärkölässä juoksukaljan rinnalle on tullut juoksuviina. Ostokset saattavat jäädä maksamatta siis myös Alkossa, kun asiakas juoksee kaupasta karkuun.

Juoksutaksi tarkoittaa tietenkin sitä, että matkustaja karkaa taksista maksamatta matkaansa. Juoksemisesta puhuminen on laajentunut myös tapauksiin, joissa maksamatta poistuva asiakas ei varsinaisesti juokse pois paikalta. Puhutaan esimerkiksi juoksubensasta: tankkaaja kurvaa autollaan pois huoltoasemalta maksamatta polttoainettaan.

Juoksu-alkuisten uusien yhdyssanojen syntyminen on yksi osoitus kielemme elävyydestä. Samalla on kuitenkin sanottava, että monia juoksu-alkuisia sanoja on myös vaipumassa unholaan.

1900-luvun alkupuolen kieltä kuvaava Nykysuomen sanakirja on tässäkin mielessä kiinnostavaa kesälukemista: Juoksukehys on leikkikehä. Juoksukissa on juoksuvaunu, mutta juoksukoira on kulkukoira. Juoksulauta on savupirtin ikkuna-aukon työnnettävä sulkulauta.

Kuinka moni muistaa tai tietää, että juoksuajalla tarkoitetaan eläinten kiima-aikaa? Mitä nykynuoriso ymmärtää juoksuhaudoista?

Entä puhuuko joku vielä juoksutytöistä eli asiatytöistä? Tai juoksupojista eli asiapojista eli läheteistä? 

Ajankohtaisista juoksupuheista tulee mieleen sanakirjassa mainittu juoksujalkaiset. Kyse on hyönteisistä: eräs tuhatjalkaisten lahko, monijalkaiset.