Julkaistu useissa sanomalehdissä syyskuussa 2013
Politiikan kieltä on usein syytetty vaikeaselkoiseksi. Puhuvat päät suoltavat hölynpölyään, asiantuntijajargoniaan ja muita sekavia sanailujaan, ja kansa vieraantuu politiikasta.
Arvot jäävät arvoituksiksi, kaikki on yhtä ja samaa harmaata mössöä. Kun ymmärtäminen ja sen myötä halu ymmärtää alkavat tökkiä, tökkii kaikki muukin.
Mutta merkkejä toisenlaisista ajoista on jo jonkin aikaa ollut näkyvissä. Myöhemmän kielen- ja historiantutkimuksen tehtäväksi jää sen selvittäminen, alkoiko muutos jytkystä.
Selvää on, että usein populistisiksi mainittujen selväkielisten voimien nousu on muuttanut myös perinteisten puolueiden painotuksia ja kielenkäyttöä. Näin on käynyt monissa Euroopan maissa, osin myös Suomessa.
Tuorein esimerkki suorasukaisesta poliittisesta kielenkäytöstä on Kokoomuksen nuorten liiton Tavoiteohjelma 2014. Kokoomusnuorten tavoitteena on lakkauttaa pakolaiskiintiöt ja euromaiden tuet, liittää Suomi Natoon sekä poistaa pykälä, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmää vastaan.
Lisäksi ohjelmassa vaaditaan, että autovero poistetaan kokonaan uusilta autoilta, kaikenlainen internetin sensurointi lopetetaan ja talvirengaspakko poistetaan. Mopojen nopeusrajoitus on ohjelman mukaan nostettava kuuteenkymmeneen kilometriin tunnissa ja Yleisradio on pilkottava osiin ja yksityistettävä.
Tavoiteohjelmasta käyty keskustelu on ollut valtaosin kokoomusnuorten kovien arvojen äimistelyä. Näinkö hyvin koulutetut ja kyvykkäät nuoremme oikeasti ajattelevat? Vai onko sittenkin kyse pelkästä mediahuomion ja äänestäjien suosion tavoittelusta? Onko tämä pelkkä retorinen provokaatio?
Keskustelussa ei ole juurikaan tuotu esiin sitä mahdollisuutta, että olemme ehkä siirtymässä uudenlaiseen poliittiseen kielenkäyttöön. Vuosikymmeniä on toitotettu sitä, että poliitikkojen pitäisi puhua selvästi arvoistaan ja tavoitteistaan. Nyt kun joku vihdoin puhuu selvää suomea, olemme kauhuissamme. Emme me tällaista halunneet kuulla!
Herää kysymys, onko tähän asti ollut tapana piilottaa kovat tavoitteet korulauseiden alle. Konsensus-Suomessa on puhuttu enimmäkseen konsensussuomea.
Olen havaitsevinani tässä mutkikkaassa ajassa monenlaista kaipuuta yksinkertaisuuteen. Kansanedustajat moittivat säätämiään lakeja turhiksi; puhutaan normiviidakon raivaamisesta. Digitaalisten palvelujen tarjoajat ovat havainneet, että digihärpäkkeiden monimutkaisuus ahdistaa monia; kaivataan yksinkertaisia sovelluksia.
Selvää on myös, että selvien sanojen kaipuu on kova. Haluamme ymmärtää, mitä virkahenkilöt ja poliitikot oikein tarkoittavat. Mutta vaikka ymmärrämme, emme aina pysty käsittämään, saati olemaan ymmärtäväisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)