Konsernisydän

Julkaistu Hiidenkivessä 2/2011 Päivystävän tekstintutkijan palstalla

Kirjoitin tällä palstalla vuosi sitten muistiosta, tuosta mainiosta genrestä. Käytin esimerkkinä tekstiä, jossa ehdotettiin Kotuksen kutistamista.

Tuskin on ehditty ryhtyä Kotus-tuumasta toimeen, kun koko opetus- ja kulttuuriministeriön kenttää ollaan mylläämässä kirjelmin. Asialla on OKM:n kahden miehen työryhmä selvityksineen: 82 sivua, 39 ehdotusta.

Vaikka selvitys saattoi yllättää jopa hevosmiesten tietotoimiston, tekstiä ei suinkaan faksattu tilaamatta. Tehtävä tuli ministereiltä: pohtikaa ”hallinnonalan konsernirakenteen, ohjauksen ja rahoitusjärjestelmän kehittämistä siten, että toiminnan laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta voidaan parantaa”.

Tarvetta kehittää kehittämistä on siis kehkeytynyt: ”Toimintaympäristön muutoshaasteet edellyttävät julkiselta sektorilta jatkuvaa toiminnan ja palvelukyvyn arviointia.” Päämääränä on ”kehittää OKM-konsernia siten, että se pystyy tarjoamaan entistä parempaa palvelua asiakkailleen ja vahvistamaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta”. Konsernillahan ei tällä haavaa ole ”selkeää yhteistä päämäärä ja tavoitetta”, puhumattakaan brändistä.

Ehdotus 20 kuuluu näin: ”Kotimaisten kielten tutkimuskeskus yhdistetään Suomen Akatemiaan. Tutkimuskeskuksen toiminnot voivat yhdistymisestä huolimatta sijaita nykyisissä toimitiloissaan ja myös tutkimuskeskuksen nimi on mahdollista säilyttää.”

Yhdistetään, voivat, on mahdollista. Kai, mitä lie, vissiin tai jyrkkä ehkä.

*

Omasta, SA-Kotuksen ja koko OKM-konsernini puolesta pyydän anteeksi, ettemme vahvasta yhteisestä ehto-, mahto- ja tahtotilastamme huolimatta saa tähän tilaan survotuksi lisää pitkiä sitaattejamme emmekä tositapalauseitamme. Jos ette ymmärrä selvää suomea, so what.

Olemme juuri perustamassa yhden henkilön selvityksenselvitysryhmää – ollen tämä taho Päivystävä tekstintutkija –, jonka tehtävänä on avata teille, hyvät asiakkaamme, mitä me täällä OKM-konsernissamme tällä konsernipuheellamme tarkoitamme. Selvityksenselvitysryhmän ydintehtäväksi määritellään taholtani seuraava: funtsii, et mitä järkee tahi välii.

*

Tässä väliraportti ajatushautomostani: Päivystävän tekstintutkijan toimisto yhdistetään Suomenlinnan hoitokuntaan. Uudeksi nimeksi tulee Suomenlinnan ja päivystävän tekstintutkijan hoitokunta.

Vaikka Suomenlinnan hoitokunnan ja Päivystävän tekstintutkijan toimiston tehtävät eroavatkin monilta osin toisistaan, on niiden toiminnoilla myös keskinäinen linna- ja päivystystoimintaa koskeva yhteys. Hoidon tarpeessa molemmat, jos ei muuta.

Tapa kaikki nappula

Julkaistu Hiidenkivessä 6/2011 Päivystävän tekstintutkijan palstalla.

Puhutaan nyt sitten kielestä. Lukemattomat huolestuneet kansalaiset ovat taas lukeneet tekstejä ja kannelleet Päivystävälle tekstintutkijalle pöyristyttävistä kielirikoksista.

Esimerkkinä mainittakoon nimimerkki ”Jumalaton Jollaksesta”, joka on huolestunut kirjailija Kari Hotakaisen kieliopista. Hotakaisen kirjassa Jumalan sana näet käytetään henkisestä hoipertelusta kielivää ilmausta ”suomenkieli”, po. suomen kieli. Kardinaalivirhe! Ei tarvitse enää ihmetellä, miksi tämä teos ei yltänyt Finlandia-ehdokkaaksi!

Suuri osa kanteluista koskee kuitenkin muita kuin korkeakulttuurisia artefakteja. Kyse on siis perussuomalaisesta kielenkäytöstä.

Otetaanpa lähempään käsittelyyn erään nimeltä mainitsemattoman puolueen eräs nimeltä mainitsematon Tampereen paikallisosaston toinen varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuuston varavaltuutettu. Helsingin Sanomien uutisen mukaan varavaltuutettu on ehdottanut Facebookissa seuraavaa: ”Tämmöset kirjoitukset ovat kukkahattutätien ja setien mieleen. Kaikki punavihreät pitäisi lahdata 1918 malliin.”

Päivystävä tekstintutkija kiinnittää vakavaa huomiota mainitun henkilön suorittamiin raskaisiin kielirikoksiin: ”tämmönen” po. tämmöinen; ”kukkahattutätien ja setien” po. kukkahattutätien ja -setien (huomaa yhdysmerkin oikea pituus). Lisäksi Päivystävä tekstintukija katsoo velvollisuudekseen huomauttaa, että verbi lahdata on sävyltään arkinen.

Varavaltuutetun tapaus on järkyttänyt laajoja kansanjoukkoja. Päivystävän tekstintutkijan toimistosta on kyselty mahdollisuutta perustaa kielikriisiryhmä varavaltuutetun virheille altistuneiden lukijoiden auttamiseksi.

Eikä tässä vielä kaikki. Varavaltuutetunkin tapausta kuohuttavamman kielirikoksen ilmiantaa Päivystävän tekstintutkijan pitkäaikainen avustaja nimimerkki ”Yksi kaikista”. Todistusaineisto ohessa.

Tarkasteltavana on siisti teksti, joka on kiinnitetty asianmukaiseen paikkaan metroon. Kieliasu on kuitenkin valitettavan viimeistelemätön. ”Yksi kaikista” ilmaisee huolensa tavalla, joka voisi olla itsensä Päivystävän tekstintutkijan punakynästä.

Mihin yhteiskuntamme oikein on menossa? Piittaamattomuus kauniin suomen kielemme oikeinkirjoituksesta on läpitunkevaa. Tavoitteleeko kirjoittaja muotoa Tapa kaikki, nappula vai muotoa Tapa kaikki -nappula? Koska teksti on kiinnitetty eräänlaisen painonapin välittömään läheisyyteen, voitaneen olettaa, että yhdysmerkin sisältävä muoto olisi korrekti. – Kyllä tässä nyt kunnon verojaan maksava kansalainen jätetään taas jälleen kerran yksin ja ruusuilla tanssimaan. Miten tällainen voidaan sallia? YKSI KAIKISTA

Urheita ulostuloja

Julkaistu useissa sanomalehdissä elokuussa 2015

Mitä yhteistä on uimari Ari-Pekka Liukkosella ja arkkipiispa Kari Mäkisellä? Ainakin ulostulot.

Liukkonen kertoi taannoin suorassa televisiolähetyksessä olevansa homoseksuaali. Tällaisia kaapista ulos tulemisia on nähty tihenevään tahtiin, tosin urheilupiireissä harvemmin.

Kaapista ulos tuleminen on voimakas kielikuva. Se kertoo, että ihminen on aiemmin elänyt pienessä suljetussa tilassa. Elo kaapissa on todennäköisesti ollut ahdasta. Nyt on sitten astuttu reippaasti ulos ja annettu kaikkien nähdä ja kuulla: tämmöinen minä olen.

Nykymaailmassa ulos astuminen on samalla julkisuuteen astumista. Kuka tahansa voi tulla julkisesti kaapista ulos esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Ulostulo on monesti ollut vaikeaa senkin takia, että ulostulijalla ei ole ollut sopivia sanoja. Miten kertoa asiasta läheisille, työtovereille, maailmalle? Ehkäpä näitä sanoja on alettu löytää entistä enemmän ja muista ulostulijoista on otettu mallia.

Myös arkkipiispan ulostulot ovat liittyneet sukupuoliasioihin. Taannoin kohuttiin Mäkisen reaktiosta, kun lakialoite tasa-arvoisesta avioliitosta eteni eduskunnassa. Arkkipiispa kertoi iloitsevansa täydestä sydämestään. ”Voimakas ulostulo”, uutisoitiin.

Monista muistakin voimakkaista ulostuloista on raportoitu tiedotusvälineissä: Voimakas ulostulo Rautavaaran turmasta, Ministeriltä voimakas ulostulo koulujen alkaessa, Merkeliltä voimakas ulostulo, Professoreiden voimakas ulostulo.

Näissä ulostuloissa ei enää ole kyse siitä, että ulostulija tulee ulos kaapista. Ilmauksen merkitys on todennäköisesti laajempi niin, että tarkoitetaan mitä tahansa julkisuuteen tuloa. Asian ei tarvitse mitenkään liittyä seksuaaliseen suuntautumiseen tai edes olla yllätyksellinen.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanaa ulostulo käytetään erityisesti silloin, kun kyse on oman kannanoton esittämisestä asiassa, josta ei ole yhteisesti sovittu. Näyttäisi siltä, että sanan käyttöala on tästä huomattavasti laajentunut.

Melkein mitä tahansa julkisuuden henkilön puheenvuoroa voidaan kutsua ulostuloksi. Erityisesti lööppityyppisiin teksteihin ja otsikoihin ulostulo tuntuu sopivan hyvin.

Myös poliittisessa kielenkäytössä ulostuloilla on sijansa. Viime viikot on kohistu kansanedustaja Olli Immosen monikulttuurisuusaiheisesta Facebook-päivityksestä.

Immonen ei tullut kaapista ulos eikä esittänyt oikeastaan mitään erityisen yllättävääkään. Vahvaa hänen kielenkäyttönsä oli ja tyyliltään kohosteista.

Moni tulkitsi Immosen viestin voimakkaaksi ulostuloksi, vihapuheeksi. Immosen tukijat selittivät puheenvuoron kaunokirjalliseksi tuotokseksi, suorastaan lyyriseksi ulostuloksi.

Tulvan tuomia?

Julkaistu useissa sanomalehdissä syyskuussa 2015

”Tuohan on kuin tulvan tuoma!” huudahti isä pojalle, jonka tehtävänä oli ollut kasata halot pinoon. Isän mielestä halot olivat pinossa huonosti, suorastaan hujan hajan.

Tulvaan on perinteisesti liitetty lähinnä kielteisiä merkityksiä. Katsotaanpa Nykysuomen sanakirjan esimerkkejä: Pellot ovat tulvan vallassa. Kylä jäi tulvan alle. Heinälatoja ui tulvan mukana. 

”Kiukku on julma, viha on niin kuin tulva”, sanotaan jo sanassakin. Siis Raamatussa.

Nyt on taas tulvakausi, jos uutisia on uskominen. Otsikot kirkuvat, kuinka pakolaistulva kasvaa ja läikkyy yli. Eikä kyse ole kaukomaiden ilmiöstä, ei tsunameista, ei vedenpaisumuksesta.

On kyse Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista. Uutisten mukaan pakolaistulva aiheuttaa Suomessa mielenosoituksia ja muita ongelmia mutta nostattaa myös auttamishalua. On syntynyt jopa avustustulva.

Ei tulva-, virta- ja vyörypuhe Suomessa näissä yhteyksissä uutta ole. Tulee mieleen 1995 julkaistu artikkeli, jonka otsikko oli Mustien on määrä viipyä Valkealassa enintään kuukauden. Vuonna 2005 ilmestyneessä väitöskirjassa Vierauden rajat huomautettiin, että jo vähäinenkin turvapaikanhakijoiden joukko saattoi 1990-luvulla laukaista nämä metaforat esiin journalismissa.

Kielenkäytön kannalta kyse on siis metaforista, kuvakielestä. Pakolaisten liikkumista kuvataan luonnonvoimaisena ilmiönä. Samalla ilmiötä arvotetaan: tulvat ja vyöryt tiedetään arvaamattomiksi, hallitsemattomiksi ja uhkaaviksi.

Kun ilmiö määritellään tulvaksi tai vyöryksi, siitä samalla tehdään lauseissa aktiivinen toimija. Pakolaisvyöry tukkii nyt Pasilan poliisin, uutisoi Iltalehti.

Metaforinen puhe luo kuvaa suurista ihmismääristä: virrassa ja tulvassa on monta pisaraa, maavyöryssä monta hiekanjyvää ja kiveä. Niin suurista määristä, ettei niitä oikein voi käsittää. Yksilöt, pakolaiset ja turvapaikanhakijat, hukkuvat kielikuvien alle, jos tällainen kielikuva tässä sallitaan.

Tarkemmista määristäkin lehtijutuissa puhutaan. Mutta tulvat ja vyöryt ovat vallanneet erityisesti otsikot.

Toki numeroitakin voidaan käyttää monin tavoin: Mihin esimerkiksi Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrää verrataan? Viimevuotisiin määriinkö? Karjalaisevakkojen määräänkö? Suomen asukaslukuunko? Saksan määriinkö?

Kenties maailman pakolaisten kokonaismäärään? Pakolaisavun tiedotteen mukaan maailmassa on nyt enemmän pakolaisia kuin koskaan, noin 60 miljoonaa, ja Suomesta turvapaikkaa on hakenut syyskuun puoleenväliin mennessä 9 657 ihmistä.

Tulee mieleen puhe pisaroista meressä. Välimereen hukkunut pakolaislapsi, jonka kuvia lehdissä levitetään, saattaa olla monelle tässä uutistulvassa – se viimeinen pisara.