Lepää rauhassa, RIP?

Julkaistu useissa sanomalehdissä syyskuussa 2016

RIP, R.I.P., rip, r.i.p. Tällaista vaihtelevasti kirjoitettua ”ripitystä” kohtaa tavan takaa sosiaalisessa mediassa.

Kun joku merkkihenkilö on kuollut, moni haluaa esimerkiksi Twitterissä osoittaa kunnioitustaan vainajaa kohtaan. Siitähän tässä vieraskielisessä lyhenteessä on kyse: RIP tulee englannin sanoista ”rest in peace” (latinassa ”Requiescat in pace”). Siis: lepää rauhassa.

Joidenkin lähteiden mukaan vastaavaa ilmaisua ovat käyttäneet jo ensimmäiset kristityt kuolleistaan. Tarkoitus on ilmeisesti ollut kertoa, että vainaja on ennen manalle menoa saanut rauhan löydettyään kirkon ja uskon.

Keisariajan Rooman katakombeista on pitkä matka globaaliin twiittivirtaan. RIP on tuon matkan kuitenkin kestänyt ja näyttää pärjäilevän hyvin.

Eikä ihme. RIP-lyhennettä on kätevä käyttää, varsinkin somessa, jossa ihmiset ovat tottuneet tuottamaan lyhyitä viestejä nopeasti.

Jokin RIPissä kuitenkin monia kaihertaakin, ainakin joitakin suomalaisia: Miksi meillä on tarve ”ripittää” ihmisiä, joita emme ole edes tunteneet muuten kuin julkisuuden kautta? Ja jos onkin pakottava tarve, pitääkö tämä suru ja osanotto ja ties mikä tunne suomenkielisenkin ilmaista englanniksi?

Monen mielestä vanha kunnon ”lepää rauhassa” on paljon RIPiä puhuttelevampi ja vaikuttavampi ilmaus. ”Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan”, sanotaan muistovärssyssä. Nykysuomen sanakirjassa puhutaan ”haudan levosta, kuoleman unesta”.

Siinä missä RIP on läpinäkymätön – kaikki käyttäjätkään eivät välttämättä tiedä, mistä lyhenne tulee –, ”lepää rauhassa” avautuu kaikessa tyyneydessään kertaiskusta. Lepäämisessäkin on toki kyse vertauskuvallisesta kielestä: kuolema on lepo, hyvin ansaittu pitkä uni kaiken uurastuksen ja mahdollisen tuskankin jälkeen.

                      Englanninkielisten ilmausten omiminen osaksi suomea ei tietenkään ole mitenkään tavatonta. Myös lyhyitä tokaisuja on sieltä meille lainattu. Esimerkiksi OK on luontevasti ottanut paikkansa arkisessa suomalaisessa puheenparressa. Sen merkitys nykykielessä on kaikille päivänselvä, vaikka ilmauksen alkuperä onkin hämärä peitossa.

                      Sanoja tulee ja menee, yli aikojen, ihmispolvien ja kaikkien rajojen. On onnetonta ajatella, että ilmausten lainautuminen kielestä toiseen pitäisi jotenkin estää tai jopa kieltää.

                      Varmaan RIPilläkin on oma tehtävänsä ”rauhassa lepäämisen” rinnalla. Voi olla, että RIP ottaa paikkansa juuri sellaisissa yhteyksissä, joissa halutaan osoittaa kunnioitusta kaukaisemman vainajan muistolle.

Ehkäpä ”lepää rauhassa” säästyy hetkiin, joissa viikatemies on kulkenut tutumman väsyneen läheltä. Niittänyt kypsää viljaa.