Tunkin jäljillä

Julkaistu useissa sanomalehdissä heinäkuussa 2014

Otsikko Helsingin Sanomissa: ”Pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio”. Alaotsikon mukaan nuoret ”eivät halua antaa mitään hyvinvointivaltiolle, jos se ei anna mitään heille”.

Mistä tunkista tässä nyt on kyse? Ja mistä pitämisestä? Mitä tämä on, nuorisokieltäkö?

 

Hesarin kolumnista ei käy ilmi sanonnan merkitys. Jonkinlaista nuorten yrittäjien pettymystä hyvinvointivaltion toimintaan siinä kuvaillaan. Ehkä uhmakkuuttakin.

Oletus näyttää olevan, että sanonta taustoineen on lukijalle tuttu. Vaan eipä taida ihan kaikille olla. Kysäisin asiasta parilta veteraanilta: tunkki toki tiedetään, mutta sanonta on outo.

 

Sanonnan alkuperästä ei taida olla kenelläkään varmaa tietoa. Alkuperäpohdinnoissa viitataan usein tarinaan, joka kertoo yöllisestä automatkasta ja renkaan rikkoutumisesta.

Autoilija ei löydä autostaan tunkkia ja lähtee lainaamaan sitä lähitalosta. Mutta sopiiko talon väkeä herättää keskellä yötä? Mitä ne oikein minusta ajattelevat?

 

Aikansa asian kanssa tuskailtuaan autoilija tulee siihen tulokseen, että olkoon. Tuskin sitä tunkkia edes saisi lainaksi. Saattavatpa pitää lainaajaa onnettomana tunarina. Nauravat vielä. Niinpä autoilija heittää kivenmurikan ikkunaan ja huutaa: ”Pitäkää tunkkinne p***ele!”

 
Tarinan on kertonut myös Kesämökkimies-niminen sketsihahmo Kummeli-televisiosarjassa. Lienee perusteltua olettaa, että tämä kulttimaineeseen noussut 1990-luvun sarja on vaikuttanut tunkkisanonnan suosioon. Ja vaikuttaa yhä: Tunkki-nimistä sketsiä on katsottu Youtubessa lähes sata tuhatta kertaa.

Sanonnan tarkkaa merkitystä voi olla vaikea hahmottaa, ja varmasti on niinkin, että sitä käytetään monissa tarkoituksissa. Yksi kiinnostava tulkinta esitettiin Pohjolan Sanomien mielipidepalstalla huhtikuussa.

Kasvatustyön ammattilaiseksi esittäytyvä kirjoittaja kertoo kohtaavansa usein lasten ”pitäkää tunkkinne” -asennetta. Lapset voivat siis olla epä- ja ennakkoluuloisia tai ainakin epävarmoja: he jättävät uhmakkaasti ”renkaan vaihtamatta”.

Kasvatustyön ammattilaisen mielestä lasten kannattaisi kuitenkin opetella pyytämään reippaasti ja luottavaisesti tunkkia lainaan. Pohjimmiltaan kyse on elämänasenteesta: oletko optimisti vai pessimisti?

Yksi kiinnostava puoli tunkkisanonnassa on se, että sanonta näyttää kulkeutuvan vähitellen arkisesta puhekielestä yleiskielisempään kirjoitettuun tekstiin sekä epämuodollisista yhteyksistä muodollisempiin tilanteisiin. Sanonnan käyttäminen saattaa luoda käyttäjästään kuvaa humoristina tai vaikkapa kansansuosikki Kummelin ystävänä.

Onpa sanonta löytänyt tiensä myös poliittiseen puheeseen ja politiikan uutisiin. Asialla, kukapa muukaan, Timo Soini.