Reilu kielenkäyttö auttaa vähentämään kiusaamista

Kirjoituksen lyhyempi versio on julkaistu 8.2.2013 Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla

Sanat voivat satuttaa pahasti. Paha puhe vaikuttaa lapsen itsetunnon kehittymiseen. Epäreilu kielenkäyttö sattuu syvälle.

Koululaisten seinäkalenteri kertoo, miten asioiden pitäisi olla: ”Meidän koulussa ei kiusata.” Todellisuudessa kiusaaminen on koulujen arkipäivää.

Yksi syy on se, että reilun kielipelin säännöt ovat hukassa. Emmekö enää osaa käyttäytyä toisiamme arvostavasti ja monenlaisia mielipiteitä tai ”erilaisuutta” sallivasti?

Kieli tekee mahdolliseksi yhteiselon, rauhanneuvottelut ja sovinnonteon. Samalla se on vahva syrjään työntämisen väline. Syrjivän kielenkäytön vaikutus voi olla erityisen merkittävä, kun kohteena on lapsi, joka vielä etsii omaa minäänsä.

Luuserin rooli

Meille luodaan kielenkäytössä erilaisia rooleja. Yksi niistä voi olla luuserin rooli. Jos lapselle tarjoillaan päivästä toiseen puheissa ja muissa teoissa sellaista ajatusta, ettei hänestä ole mihinkään, käy helposti niin, että tarjottu rooli tulee todeksi.

Kun koulujen väkivallasta puhutaan julkisuudessa, joskus väkivallantekijöiden arvellaan olevan kiusattuja ja syrjäytyneitä. Tähän pitää tarttua tosissaan. Reiluun ilmapiiriin ei päästä julistuksilla eikä juhlapuheilla, vaan tarvitaan käytännöllisiä, arkisia ratkaisuja.

Yksi mahdollisuus on ruveta pohtimaan ja laatimaan reilun kielipelin sääntöjä. Kielenkäyttö on otettava tosissaan. Siitä on keskusteltava, kielellisten valintojen merkityksiä ja vaikutuksia on ruodittava.

Jos reilun kielipelin säännöt on hukattu, ne on kaivettava esiin tai kirjoitettava uudestaan. Aluksi on keskusteltava siitä, mitä kiusaaminen kenellekin tarkoittaa.

Ei leikin asia

Kouluissa osataan yleensä puuttua pilkkaamiseen ja muuhun ilmiselvästi epäreiluun käyttäytymiseen. Onneksi.

Kiusaamista vastustavissa Kiva-kouluissa on pyritty siihen, että osapuolet saadaan keskustelemaan ja ratkaisemaan ongelmat. Huomioon otetaan kiusaamisen eri muodot: sanallinen kiusaaminen, epäsuora kiusaaminen (kiusaaja yrittää saada muut välttelemään kiusattua), töniminen ja muu fyysinen kiusaaminen sekä kännykkä- ja nettikiusaaminen.

Pyrkimys on hyvä, mutta riittääkö tämä? Usein taitaa käydä niin, että Kiva-keskustelun jälkeen ilkeily jatkuu. Ilkeilijät vetoavat siihen, että tämähän on vain leikkiä.

Nimittelyä tai haukkumista voi tuskin pitää leikkinä tai kenenkään oikeutena. Väkivallalla uhkailua ei voi pitää harmittomana. Siihen, että iso porukka ryhtyy rökittämään toista kielellisesti, pitää puuttua. 

Vääriä käsityksiä

Valitettavasti monille lapsille ja nuorille on syntynyt virheellisiä käsityksiä siitä, millaista kielenkäytön esimerkiksi nettikeskusteluissa kuuluu olla. Kiusaaminen ei kuulu niihinkään.

Ihminen on ihminen netissäkin. Kirjoitettukin kieli tuottaa, välittää ja nostattaa tunteita.

Pahansuovan kiusaamisen erottaminen harmittomasta vitsailusta voi olla vaikeaa lapsille, joilla ei vielä ole samanlaista elämänkokemusta eikä kielenkäytön sävyjen tuntemusta kuin aikuisilla. Kiusattu lapsi voi jopa luulla, että hänen kuuluukin joutua jatkuvien sanallisten hyökkäysten kohteeksi. 

Nurkan takana

Jo päiväkodissa osa lapsista on suoraan tekemisissä kiusaamisen kanssa. Yleisin kiusaamistapa on porukan ulkopuolelle sulkeminen.

Kiusaamisen vastaisessa toiminnassa ei riitä, että puututaan selvään haukkumiseen. Pitää myös huomata, mitä tapahtuu pinnan alla ja nurkan takana. Monilla meistä on käytännön kokemuksia vuosikausia jatkuneesta kiusaamisesta, joka on jäänyt huomaamatta sekä opettajilta että vanhemmilta.

Vaikeinta lienee tarttua juuri sellaisiin tilanteisiin, joissa koululaiset jatkuvasti ja järjestelmällisesti välttelevät jotain toveriaan sekä mitätöivät hänen ajatuksensa, puheensa ja lopulta myös olemisen oikeutensa. Ryhmän ulkopuolelle sulkemisessa aikuiset voivat jäädä neuvottomiksi ja puhua syrjään vetäytymisestä ikään kuin oppilaan luonnollisena ominaisuutena: ”Se on niin ujo.”

Kuri(muksia)

Kouluissa tulee puhua reilusti ja avoimesti myös kurista. Julkisessa kurikeskustelussa on keskitytty lähinnä ongelmiin.

Ehkä voisi ajatella niinkin, että tämäkin on kuria: kielenkäytön ja muun käyttäytymisen säännöt tehdään yhdessä keskustellen ja kirjaten kaikille selviksi ja niitä myös noudatetaan yhdessä. Kurista tulee näin yhdessä sovittua ja yhdessä noudatettavaa, myönteistä.

Kuri voi muuttua kurimukseksi, jos siihen pyritään vain ylhäältä käskyttäen. Tietysti opettajat ja muut aikuiset ovat tässä eri asemassa kuin koululaiset, mutta vastakkainasettelu kuritettavat ja kurittajat on yleisesti ottaen turmiollinen.

Miten tehdä kuri todeksi rakentavalla ja myönteisellä tavalla? Millaista on kuri, johon kaikki osapuolet sitoutuvat? En oikein näe muuta mahdollisuutta kuin keskustelu ja yhdessä sopiminen, yhteisten pelisääntöjen luominen, niiden toteuttaminen ja valvominen.

Kuunnellanko kiusattuja?

Aivan olennaista on, että kiusatut saavat näissä keskusteluissa äänensä kuuluviin. Pitää pystyä luomaan ilmapiiri, jossa uskalletaan sanoa.

Valitettavan usein taitaa olla niin, että kiusatut eivät jaksa, halua tai välitä osallistua näihin keskusteluihin. Pahimmillaan kiusaaminen vie lapselta sanat ja merkitykset, elämän tarkoituksenkin.

Esimerkiksi opetusministeri Jukka Gustafsson on ollut sitä mieltä, että opettajien valtaa pitäisi vahvistaa. Opettajien ammattijärjestö OAJ on vaatinut opettajille enemmän keinoja puuttua työrauhaa häiritsevään toimintaan.

Osa keskustelijoista on kysynyt, eikö kurin sijasta pitäisi puhua koulussa viihtymisestä. Miten päästään siihen, että kaikilla on hyvä olla?

Koulukohtaisia kurinpitosuunnitelmia saatetaan tarvita, ja ne voivat olla järkevästi toteutettuina hyödyllisiäkin. Suunnitelmia tärkeämpiä ovat kuitenkin jokapäiväiset teot. Yksikään kiusaamistapaus ei saada jäädä käsittelemättä.

Kieli keskellämme

Akuuttien tapausten käsittelyn lisäksi tarvitaan keskusteluja, jotka vaikuttavat kouluväen asenteisiin. On pyrittävä tilanteeseen, jossa kiusaamista ei kertakaikkiaan suvaita.

Kieltä ja kielenkäyttöä ei näissä kuvioissa kannata vähätellä. Kielellä voi kiusata; mutta kielellä voi myös lopettaa kiusaamisen.

Kouluissa tulisi pikimmiten ryhtyä reilun kielipelin sääntöjen laatimiseen. Ja reilun kielipelin pelaamiseen.


KATSO AIHEESEEN LIITTYVÄ YOUTUBE-VIDEO ”PIKKU-MARJAN KOULUMATKA” (BLYTHE SMITH)