Kirjoitus on julkaistu useissa sanomalehdissä joulukuussa 2017
Hallitus
heittää kapuloita työttömän rattaisiin. Tällainen ajatus tulee mieleen, kun
lukee hallituksen esitystä, josta on puhuttu julkisuudessa ”aktiivimallina”.
Tekstin koko nimi on ”Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi
työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta”.
Esityksen
kirjoittaja on mitä ilmeisimmin suorittanut ylimmän mahdollisen korkeakoulututkinnon
– kapulakielestä. Mieleen tulee ”Työtön ja kieliopillinen metafora”
-kielikolumnini marraskuulta 2004.
Tuolloin
Matti Vanhasen hallitus aktivoi (toisten
mielestä pakotti) työttömiä erilaisiin työnhakukoulutuksiin
kielellä, joka ei välttämättä avautunut muille kuin asiaan vihkiytyneille
byrokraateille. Ehdotinkin kolumnissani harkittavaksi kursseja, joilla
avattaisiin sellaisia ilmaussolmuja kuin rakenteellisen
työttömyyden alentaminen, pitkäaikaistyöttömille
laadittava yksilöllinen aktiiviohjelma ja pitkäkestoisten palveluprosessien toteuttaminen.
Näyttää
siltä, että byrokraattinen kapulakieli on aina vaan voimissaan. Purettavaa
riittää Juha Sipilän hallituksen aktiivimallipaperissakin.
Tekstiä
voidaan pitää erityisen ansiokkaana pitkien määriteketjujen osalta (kyllä, kapulakieli tarttuu kuin tauti).
Kirjoittaja tuntuu suorastaan rakastava tämäntapaisia sanaketjuja: ”jos henkilö
ei ole 65 edeltävän työttömyysetuuden maksupäivän aikana osoittanut
aktiivisuutta olemalla työssä yhteen työssäoloehtoa kerryttävään
kalenteriviikkoon vaadittavaa työaikaa tai ansainnut yritystoiminnasta
vastaavaa tuloa taikka ollut viittä päivää työllistymistä edistävässä
palvelussa mainitun 65 päivän aikana”.
Lausekkeet
ovat kauttaaltaan mittavia: ”yksi yhteinen esitys työllisyyden lisäämiseksi ja
työttömyyden keston lyhentämiseksi”, ”tarkemmin säädetyillä edellytyksillä
työaikajärjestelyiltään epätavallisilla aloilla”, ”vähintään puolet kyseessä
olevan opetusalan päätoimisen tuntiopettajan alimmasta viikoittaisesta työtuntimäärästä”,
”työsuhteessa olevan kotonaan ulkopuoliselle työnantajalle työtä tekevän
henkilön kohdalla”.
Hengästyttävän
pitkissä lausekkeissa luikertelee lukuisia lapamatosanoja. Tutuiksi tulevat muun
muassa sellaiset oliot kuin työssäoloehto, osasairauspäiväraha,
työllistymissuunnitelma, työttömyyspäiväraha, kannustinvaikutus,
toteuttamisvaihtoehto ja aktiivisuusedellytys.
Vaatii
aikamoista aktiivisuutta kahlata teksti läpi ja ymmärtää se. Sen äärellä
saattaa jopa turhautua ja passivoitua.
Pitkistä
sanoista ja lausekkeista syntyy pitkiä lauseita. Pitkistä lauseista syntyy
pitkiä virkkeitä. Pitkistä virkkeistä syntyy pitkiä kappaleita ja pitkä teksti.
Eikä vain pitkä, vaan myös pitkästyttävä.
