Kirjoitus on julkaistu useissa sanomalehdissä tammikuussa 2017
Sote.
Tältä sanalta ei kukaan välttynyt viime vuonna eikä välty tänäkään vuonna.
Kotimaisten kielten keskus valitsi soten
kuukauden sanaksi maaliskuussa 2013. Perusteluissa mainittiin, että sosiaali-
ja terveyspalveluiden uudenlaisesta järjestämisestä on ”väännetty kättä jo
pitkään”.
Jo pitkään. Näin kolme vuotta sitten.
Muutaman kerran on ehditty uutisoida
siitäkin, että ”sote syntyy”. Tällaisia uutisia löytyy monia vuosien varrelta.
Viimeksi soten iloittiin syntyneen vuoden 2016 lopussa. Joulun alla ministeri
Juha Rehula, yksi kätilöistä, huikkasi lehdistölle: ”Lapsi syntyy jouluksi.”
Syntymisestä puhuminen viestii siitä, että
tulossa on jotain ainutlaatuista. Tähän tapahtumaan sisältyy aina myös
jännittävää odotusta, pelkoja ja riskejä sekä huolta siitä, onko lapsi
kunnossa.
Syntymismetaforat, kuvailmaukset, eivät
kuitenkaan ole ihan loppuun asti loogisia. Kätilöitä on monia, mutta kuka on
äiti? Entä isä?
Kun sote on lopulta oikeasti synnytetty
(eli kaikki lait laadittu ja pykälät pantu täytäntöön), lapsukaisen pitäisi
tietysti oppia vanhempiensa kieli tai kielet. Kaikesta päätellen asia on nyt
äinpäin: vanhempien, sisarusten, kummien kaimojen ja veneestä ajat sitten
pudonneen enon, siis kaiken kansan, on opittava soten kieli.
Siinä onkin meillä maan matosilla opiskeltavaa.
Toki kätilötkin ovat ymmärtämisen vaikeuden tiedostaneet. Sosiaali- ja
terveysministeriö on julkaissut verkkosivuillaan sote-sanaston. Sanastossa selitetään muun
muassa, mitä tarkoittavat erityistason palvelut, järjestämisvastuu,
kuntayhtymä, lähipalvelu ja peruspalvelut.
Sote-kielestä puhuttiin ”salakielenä” jo
2013. Kielihuolet eivät ole vuosien saatossa ainakaan vähentyneet. Kätilöt ja
muut asiantuntijat ovat vuosikausia perehtyneet tähän monimutkaiseen uudistukseen
ja tuottaneet kieltä, joka sopii hallinnon ja ”kehittämisen” tarpeisiin.
Todelliseen testiin sote joutuu, kun Matti
ja Liisa lähtevät etsimään apua vaivoihinsa uudessa sote-Suomessa. Ymmärtävätkö
he, mistä apua löytyy? Osaavatko käyttää sitä etsiessään oikeita sanoja? Miten heille
puhutaan?
Helsingin Sanomissa pakinoitsija Kuukautinen
kirjoitti vastikään karmean hauskasti tilanteesta, jossa sydänkohtauksen saanut
kansalainen soittaa hätänumeroon. Häntä palvellaan ”sotepalvelutuotannon
kuluttajapalveluyksiköstä”. Avun asemesta soittaja saa osakseen orwellmaista uuskieltä.
Puhelu päättyy asiakaspalvelijan
toteamukseen: ”Rouva hyvä, meillä ei täällä varsinaisesti ole apua tarjolla,
vaan me pyrimme ensisijaisesti tuottamaan asiakkaille valinnanvapautta.”
