Julkaistu useissa sanomalehdissä maaliskuussa 2013
Tieteellinen kielenkäyttö voi olla vaikeaa asiaan vihkiytymättömille. Ajatellaanpa vaikka sellaista väitöskirjaa kuin Biologisesti aktiivisten sekundäärimetaboliittien nestekromatografia-massaspektrometria – in vivo ja in vitro tutkimuksia.
Asiaa ei helpota se, että suuri osa väitöskirjoista kirjoitetaan nykyään englanniksi. Tuon kemian väitöskirjankin alkuperäinen nimi on Liquid chromatography/mass spectrometry of bioactive secondary metabolites – in vivo and in vitro studies.
Mutta mitä jos väitökset ja muut tutkimukset kirjoitettaisiinkin murteella? Tätä on ilmeisesti mietitty Helsingin yliopistossa, jossa on nähnyt päivänvalon murteella kirjoitettu kandidaatintutkielma.
Suomalais-ukrilaisessa laitoksessa hyväksytty Jani Koskisen kantituatintutkiilma on nimeltään Saamelaisen interhverenssivaikutuksen merkitys kantinuavissiin kielliin ominaispiirtteihen kehityksessä: Jurij Kusmenkon Der Samische Einfluss auf die Skandinavischen Sprachen riittisessä tarkastelussa, eli kyse on saamelaiskielten vaikutuksesta skandinaavisiin kieliin.
Laitoksen professori Janne Saarikivi toteaa Ylen haastattelussa, että suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen laitoksella tuetaan kielellistä monimuotoisuutta. Tutkielmia tehdään jatkuvasti englanniksi, ja Saarikiven mielestä on mukavaa, että ”välillä töitä tehdään myös vähän harvinaisemmilla kielillä”. Mainitun kandidaatintutkielman kieli on Keski-Karjalassa puhuttavaa savolaismurretta.
Saarikivi arvioi, että murre taittuu tieteelliseen kirjoittamiseen ja mahdollista olisi kirjoittaa väitöstutkimuksiakin murteella. Tämä lienee monen tieteentekijän mielestä melko radikaali näkemys. Keskustelua on tähän saakka käyty lähinnä siitä, mitä kirjoitetaan englanniksi ja mitä suomeksi, sekä siitä, miten eri alojen erikoiskielillä raportoidut tieteen tulokset saataisiin kaiken kansan tietoon, yleistajuisesti.
Suomen yleiskielihän on murteisiin nojaten rakennettu kielimuodoksi, joka yhdistää suomenkielisiä. Eri puolilta Suomea kotoisin olevat, eri ammateissa toimivat, eri kouluja käyneet – heille kaikille yleiskieli tekee mahdolliseksi yhteisen ymmärryksen tavoittelemisen.
Murteilla on paikkansa ja aikansa, ja murrebuumin jatkumista on riemukasta seurata. Murteissa meillä on mahtava kulttuurinen varanto, kuten käy ilmi vaikkapa Erkki Lyytikäisen, Jorma Rekusen ja Jaakko Yli-Paavolan toimittamasta uutuusteoksesta Suomen murrekirja.
Mutta aikansa ja paikkansa on myös yleiskielellä ja erikoiskielilläkin. Sen enempää tiedeyhteisö kuin suuri yleisökään eivät taida olla vielä valmiita savoksi tai peräpohjolaksi kirjoitettuihin tutkimusraportteihin.
