Kirjoitus on julkaistu useissa sanomalehdissä helmikuussa 2016
Uutistenlukija lupasi, että lähetyksessä haastatellaan ministerin oikeaa kättä. Lehdestä luin, että toinen ministeri lupaa luoda nahkansa.
Ajatukseni karkailivat oudoille teille: Oikean käden haastattelu hoidetaan varmaan viittomakielellä? Milloin meillä on päästetty käärme ministeriksi?
Sanojen kirjaimelliset tulkinnat aiheuttavat usein hauskoja hetkiä. Jotkut ovat kehittäneet tällaisesta sanaleikittelystä sarjakuvataidetta: Monen suosikki on Hymyssä jo 1960-luvulla aloitettu Puutaheinää. 2000-luvun suursuosikiksi on noussut Fingerpori.
Kerran neljässä vuodessa on hyvä hetki ilahduttaa itseään miettimällä sanan karkauspäivä merkityksiä. Mihin nimi liittyy? Päiväkö karkasi vai kuka? Mistä?
Yksi selitys löytyy Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjasta. Vilkunan mukaan nimitys on saatu vanhimmasta tunnetusta ajanlaskun apuneuvosta, levystä, jossa oli reikä kutakin viikon tai kuukauden päivää varten.
Joka päivä reikään pistettyä tikkua siirrettiin pykälä eteenpäin, kun vuorokausi vaihtui. Mutta karkauspäivänä tikku otettiin ylös ja painettiin samaan reikään takaisin.
Tikku siis vain hypähti paikallaan ja putosi alas. Tällaista hypähtämistä on osassa murteitamme kutsuttu Vilkunan mukaan karkaamiseksi.
Katsotaanpa, mitä Suomen murteiden sanakirja tästä tuumaa. Verbillä karata on murteissa monia erilaisia merkityksiä. Yksi on hypinlaudalla hyppääminen. Tämä voisi sopia yhteen Vilkunan selityksen kanssa.
Mutta mitä kaikkea muuta karkaaminen voikaan olla? Vaikka ja mitä!
Kipittämistä, kipaisemista, pyrähtämistä: Mitä te siinä ovis aina karkaatte! on sanottu Ikaalisissa. Käväisemistä, pistäytymistä, poikkemista: Karkaa hakemas puorista leipää! on sanottu Kankaanpäässä.
Vuotamista, valumista, virtaamista: Akkunas sulava ja rästäk karava, on sanottu Laitilassa. Ryntäämistä, syöksymistä, hyökkäämistä: Että kehtaskii ilman syytä karata kimppuhuin, on sanottu Jaalassa.
Erilaisia esimerkkejä on murresanakirjassa kymmenittäin. Tietenkin siellä esitellään myös merkitys ’lähteä tai poistua omavaltaisesti, paeta, livistää, riistäytyä’. Urjalasta on merkitty muistiin tämä: Sen takia toi piika tossa noin hosuu että taas pääsee karkaan iltamiin.
Karkauspäivästä murresanakirja antaa kaksi esimerkkiä: Parkanossa on sanottu, että sooli vanhaempiikaem päivä sittes se karkauhpäivä, ja Lammilla, että karkauspäivänä nuaret ruukas leikkiä ja valettii tinaa.
Valettiin tinaa? Taas ajatus karkaa: Tarkoittaako karkauspäivä tässä uudenvuoden aattoa? Iltamiin karkaamista?
