Satavuotias Suomi, ikiaikainen suomi

Julkaistu useissa sanomalehdissä marraskuussa 2016

Ensi vuonna juhlitaan monin tavoin satavuotiasta Suomea. Mutta milloin pääsemme juhlimaan suomen kielen tasavuosia?

Kielen ikä on monisyinen seikka. Tätä valaisee hyvin tarina, jonka pitkän linjan kielimies Erkki Lyytikäinen kertoo tuoreessa kirjassaan ”Sanotaan tyyliin näin – kirjoituksia kielen ilmiöistä” (Gaudeamus).

Eletään ehkä Kekkosen aikaa. Puhelin soi Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen toimistossa. Lyytikäinen vastaa puhelimeen, ja soittaja kysyy: ”Onko totta, että suomi on maailman vanhin kieli?” Päättäväisesti Lyytikäinen vastaa: ”Ei ole totta.” Jälkeenpäin hän ajattelee, että täsmällisempi vastaus olisi ollut tämä: ”Emme tiedä.”

Suomen kielen iäksi arvioidaan usein kaksi tuhatta vuotta. Näin tekee Lyytikäinenkin: ”Suomen kielen ikää voi erilaisin keinoin, muun muassa sukukieliin vertailemalla, seurata parituhatta vuotta taaksepäin. Silloin tullaan vaiheeseen, jossa suomi ja sen sisarkielet erosivat emokielestään myöhäiskantasuomesta.”

Lyytikäinen korostaa, että jälkiä voidaan toki seurata pitemmällekin, kuuden tuhannen vuoden taakse uralilaiseen kantakieleen. ”Siihen täytyykin lopettaa. Jäljet katoavat.” Mutta ei uralilainen kantakielikään syntynyt tyhjästä…

Jos haluamme juhlia suomen synttäreitä, on turvallisempaa etsiä syntymäpäivää kirjoitetun kuin puhutun kielen puolelta. Vanhan kirjasuomen kausi alkoi 1540-luvulla.

Ensimmäinen painettu suomenkielinen kirja on Mikael Agricolan ABCkiria, joka ilmestyi tiettävästi 1543. Tarkemmasta ilmestymispäivästä ei ole tietoa, joten (kirjoitettua) suomea on luonteva juhlia esimerkiksi Agricolan päivänä eli 9. huhtikuuta. Toisin kuin yleisesti luullaan, kyse ei ole Agricolan syntymäpäivästä. Syntymäpäivä ei ole aikakirjoissa säilynyt, mutta kuolinpäivä, tuo huhtikuun 9., on tiedossa.

Emme siis tiedä satavarmasti, kuten muodikkaasti sanotaan, onko suomen kieli maailman vanhin kieli. Sen tiedämme, että suomen kirjakieli ei ole maailman vanhin kirjakieli.

Erkki Lyytikäinen käy kirjassaan läpi ”kirjakielten ikäkilvan” parhaimmistoa. Vanhin on Eufrat- ja Tigris-jokien laaksossa muinoin puhuttu sumeri. Sumeria merkittiin muistiin nuolenpääkirjoituksella jo vuoden 3000 paikkeilla eKr.

Toiseksi vanhin ja vain hiukan sumeria nuorempi kirjakieli on egypti. Kolmanneksi vanhin kirjakieli on kreikka, joka on ehkä suurin piirtein samanikäinen kuin kiina.

Vähintään yhtä hyvä kuin kysymys kielen syntymästä on kysymys kielen kuolemasta. Kieliä kuolee tiuhaan tahtiin. Ikivanha suomemme on kuitenkin elinvoimainen kieli.

Ikuista elämää sillekään ei voi luvata. Suomen kohtalo on meistä kiinni: kieli elää vain käytettynä.