Voiko kiinan opiskella?

Julkaistu useissa sanomalehdissä syyskuussa 2016

Lehdessä kerrotaan Peter Vesterbackasta, Angry Birds -yhtiö Rovion entisestä jehusta. Lehden mukaan Vesterbacka ”päätti opiskella kiinan kahdeksassa viikossa”.

Kunnianhimoinen tavoite! Mielekästä kesäpuuhaa!

Pienen riemunpurkauksen jälkeen asetuin pohtimaan juttua tarkemmin. Miten niin ”opiskella kiinan”? Valittu sijapääte antaa ymmärtää, että Vesterbacka pyrkii opiskelemaan kiinan kauttaaltaan, totaalisesti. Hurja tavoite, vaikka kyse onkin miehestä, joka tunnettiin Roviossa nimellä Mighty Eagle, mahtava kotka.

Kuten jutusta käy ilmi, Vesterbacka opiskeli ja opiskelee kiinaa. Tulee opiskelemaan vielä pitkään. Olisikin ehkä ollut harkitumpaa sanoa, että ”opiskelen kiinaa kahdeksan viikkoa, ja katsotaan, missä ollaan”.

Opiskella kiina vai kiinaa? Oppia kiina vai kiinaa? Siinäpä kysymyksiä.

Kielentutkijat puhuvat tässä yhteydessä aspektista ja aspektuaalisesta merkityksestä. Suomen kielen kannalta kyse on siitä, valitaanko sijamuodoksi akkusatiivi (kiina) vai partitiivi (kiinaa).

Kiina-muoto viittaa siihen, että kieli opiskellaan kokonaan, ikään kuin loppuun, ja opiskelu tulee valmiiksi. Kiinaa-muoto taas viittaa siihen, että opiskelu ei pääty kahdeksassa viikossa eikä kieli tule tuossa ajassa opiskelluksi, saati opituksi. Opiskelu siis mahdollisesti jatkuu.

Iso suomen kielioppi kertoo, että aspekti tarkoittaa ”lauseen rakenteen eri tasoilla ilmeneviä tilanteen keston, käynnissä olon ja rajaamisen ilmaisemisen keinoja”. Aspektivalinnan avulla tilanne voidaan esittää joko rajattuna tai rajaamattomana, esimerkiksi päättyneenä tai keskeneräisenä.

Pienet valinnat ovat merkityksellisiä, kun kielestä on kyse. On aivan eri asia, sanooko ”ammuin karhua” vai ”ammuin karhun”. Kun kaveri kertoo metsästysretkellä kumppanilleen, että ”ammuin karhua”, tilanne saattaa olla hengenvaarallinen. Haavoittuiko karhu, käykö vielä ampujansa kimppuun? ”Ammuin karhun” paljastaa, että tilanne oli hengenvaarallinen – karhulle.

Kaikissa asioissa ei voi tällaista aspektuaalista erottelua tehdä. Voin sanoa ”mietin sinua”, mutta mitä tarkoittaisikaan ”mietin sinut”?

On mahdollista valita, sanonko ”etsin sinut” vai ”etsin sinua”. Niin ikään on mahdollista sanoa, että ”etsiskelen sinua”, mutta ”etsiskelen sinut” kuulostaa keinotekoiselta.

Tunteita kuvaavat verbit ovat aspektimielessäkin luku erikseen. Rakastan kyllä sinua, mutta miksi on mahdotonta sanoa, että ”rakastan sinut”.

Mahdotonta? Ei sentään. Pieni täsmennys tekee tämänkin mahdolliseksi. Joku saattaa vielä muistaa 1990-luvun alussa valmistuneen komedian ”Rakastan sinut kuoliaaksi”.