Julkaistu useissa sanomalehdissä elokuussa 2015
”Etteivät vaan byrokraattiset tavat jäsentää maailmaa pysyisi ennallaan. Vain sanat vaihtuvat. Se on päätetty, että sanoja kehittää, tehostaa ja edistää ei käytetä.” Näin on sanonut valtiosihteeri Paula Lehtomäki Helsingin Sanomien mukaan.
Twitterissä Lehtomäki tarkentaa, että sitaatti ei ole aivan tarkka. ”Pyritään noista sanoista irti”, hän täsmentää.
Kyse on hallituksen kärkihankkeista. Hallitus on määritellyt kolmisenkymmentä kärkihanketta, joita on ”hiottu virkamiesvalmistelussa käytännön toimiksi”.
Hienoa, että virkakieltä tällä tavalla kehitetään, anteeksi: parannetaan. Sellaiset verbit kuin kehittää, tehostaa, edistää ja pyrkiä ovat olleet virkakieltä koskevissa tutkimuksissa luupin alla jo pitkään.
Niiden hämäryydestä ja jopa hämäävyydestä on aikojen saatossa otettu esiin lukemattomia esimerkkiä. Esimerkiksi silloin kun postin toiminnan tai päivähoidon kehittäminen on tarkoittanut kansalaisten kannalta palvelujen huononemista.
Tosiaan, lukemattomia esimerkkejä. Ilmeisesti poliitikot ja johtavat virkahenkilöt eivät ole näitä tutkimuksia lukeneet. Ympäripyöreiden toivioverbien käyttö ei ole ainakaan vähentynyt.
Olen minäkin näissä virkatekstitouhuissa ollut mukana. Kun aloittelin varsinaista tutkijan uraani 1990-luvulla, tartuin asiaan siitä näkökulmasta, kuinka paljon turhia tai mitäänsanomattomia tekstejä julkinen hallintomme ja poliittinen järjestelmämme suoltavat.
Vaikka yksittäiset sananvalinnat ovat tärkeitä, ymmärrettävyydessä on kyse kokonaisuuksista. Teksti voi olla ymmärrettävä, vaikka kaikki sanat eivät siinä heti lukijalle avaudukaan. Toisaalta taas teksti voi olla täyttä hölynpölyä, vaikka kaikki sanat ovat periaatteessa lukijalle tuttuja ja selviä.
Tutkin muuatta kilpailukyvyn kehittämisraporttia vuosituhannen vaihteessa. Tulos oli tyly: Kehittämiskieltä täynnä olevassa tekstissä jäi yksilöimättä sekä se, ketkä kehittävät, että se, mitä kehittäminen käytännössä on. Selväksi tuli vain se, että virkahenkilöiden on päästävä irti huonosta asenteestaan ja pystyttävä tekemään työnsä entistä tehokkaammin.
Kielentutkijana olen aina ollut sitä mieltä, että yksikään sana tai ilmaus ei synny turhaan. Kaikilla sanoilla ja teksteillä on tehtävänsä.
Siksi ajatus joidenkin sanojen panemisesta pannaan hämmentää. Pannaanko samalla pannaan ne merkitykset ja tarkoitukset, joita sanoilla on tehty ja välitetty?
Lehtomäki sanoo Hesarissa, että elokuussa kärkihankkeiden valmistelun tahti kiristyy. ”Hallitus haluaa, että hankkeilla on selkeä aikataulu ja mittaristo, joilla toteutusta voidaan seurata.” Mittaristo, jolla suoritetaan hankkeiden toteutuksen seuraamista?
Etteivät vaan byrokraattiset tavat jäsentää maailmaa pysyisi ennallaan. Vain sanat vaihtuvat.
