Julkaistu useissa sanomalehdissä heinäkuussa 2011
Aika ajoin pulpahtaa pintaan kiivailu siitä, miten eri kielissä ilmaistaan sukupuolia. Viimeksi keskustelu leimahti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen blogissa, jossa ehdotetiin hän-pronominin rinnalle hön- tai hen-pronominia.
Niinpä hän viittaisi jatkossa vain miehiin ja uusi pronomini naisiin. Keskustelun mittaan tuotiin esiin näkökulmia ehdotuksen puolesta ja eritoten sitä vastaan. Ankarasti mukiloitiin ajatusta, jonka mukaan nykyinen hän varattaisiin vain miesviittauksille. Miksei yhtä hyvin naisviittauksille? Miksei hän voisi olla sukupuolineutraali?
Toisaalta muistutettiin, että maailmassa on paljon sellaisia kieliä, joissa yksikön kolmannen persoonan pronomineissa ei ole sukujakoa. Paljon on myös sellaisia kieliä, joissa jako on. Suomalais-ugrilaiset kielet eivät tuota eroa yleensä tee; sen sijaan esimerkiksi ruotsi, englanti, ranska, saksa ja venäjä tekevät.
Maailman 7 000 kielen joukkoon mahtuu käytänteitä suuntaan jos toiseenkin. Ehkäpä eräät kielet ovat kehittyneet meidän näkökulmastamme seksistisemmiksi kuin toiset?
Se on varmaa, että monilla kielialueilla kiinnitetään seksismiin enemmän huomiota kuin Suomessa. Esimerkiksi monissa englanninkielisissä kielenkäyttöoppaissa on oma lukunsa ei-seksistiselle kielelle. Oppaissa saatetaan kehottaa käyttämään yksikön kolmannen persoonan asemesta sukupuolineutraalia monikkoa sellaisissakin kohdissa, joissa yksikkö olisi luontevampi.
Kysymys kielen sukupuolineutraaliudesta on tietysti paljon laajempi kuin persoonapronomineja koskeva. Jotkut tutkijat ajattelevat biologisen sukupuolen kaltaisten perusluokitusten koodautuneen kieleen läpäisevästi, vieläpä niin, että mies on kielenkäytössä lähtökohta ja normi, nainen taas poikkeus säännöstä.
Suomen kielen lautakunta reagoi asiaa koskevaan kansalaisaloitteeseen muutama vuosi sitten. Sen lausunnossa vedotaan Euroopan neuvoston seksismin karsimista koskevaan suositukseen. Seksistisen kielen sanotaan olevan yksi tasa-arvon toteutumisen este. Seksistisenä voi pitää kieltä, jossa maskuliinisuus (mies) asettuu feminiinisyyden (nainen) edelle.
Kielilautakunnan mielestä eurooppalaisen suosituksen huomioon ottaminen on tärkeää myös Suomessa. Lautakunnan mukaan epätasa-arvo ilmenee muun muassa sukupuoleen viittaavissa työnimikkeissä (asiamies, naispoliisi) ja yleispätevässä maskuliinisessa sanastossa (virkaveli, jokamiehenoikeus).
Sukupuoli on kielenkäytön kuuma peruna: kannanotosta nousi hulina. Netin keskustelupalstoilla suomen kielen lautakuntaa suorastaan pilkattiin. Syystä tai toisesta ivaajien enemmistö oli, no, miehiä.
Aika ajoin pulpahtaa pintaan kiivailu siitä, miten eri kielissä ilmaistaan sukupuolia. Viimeksi keskustelu leimahti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen blogissa, jossa ehdotetiin hän-pronominin rinnalle hön- tai hen-pronominia.
Niinpä hän viittaisi jatkossa vain miehiin ja uusi pronomini naisiin. Keskustelun mittaan tuotiin esiin näkökulmia ehdotuksen puolesta ja eritoten sitä vastaan. Ankarasti mukiloitiin ajatusta, jonka mukaan nykyinen hän varattaisiin vain miesviittauksille. Miksei yhtä hyvin naisviittauksille? Miksei hän voisi olla sukupuolineutraali?
Toisaalta muistutettiin, että maailmassa on paljon sellaisia kieliä, joissa yksikön kolmannen persoonan pronomineissa ei ole sukujakoa. Paljon on myös sellaisia kieliä, joissa jako on. Suomalais-ugrilaiset kielet eivät tuota eroa yleensä tee; sen sijaan esimerkiksi ruotsi, englanti, ranska, saksa ja venäjä tekevät.
Maailman 7 000 kielen joukkoon mahtuu käytänteitä suuntaan jos toiseenkin. Ehkäpä eräät kielet ovat kehittyneet meidän näkökulmastamme seksistisemmiksi kuin toiset?
Se on varmaa, että monilla kielialueilla kiinnitetään seksismiin enemmän huomiota kuin Suomessa. Esimerkiksi monissa englanninkielisissä kielenkäyttöoppaissa on oma lukunsa ei-seksistiselle kielelle. Oppaissa saatetaan kehottaa käyttämään yksikön kolmannen persoonan asemesta sukupuolineutraalia monikkoa sellaisissakin kohdissa, joissa yksikkö olisi luontevampi.
Kysymys kielen sukupuolineutraaliudesta on tietysti paljon laajempi kuin persoonapronomineja koskeva. Jotkut tutkijat ajattelevat biologisen sukupuolen kaltaisten perusluokitusten koodautuneen kieleen läpäisevästi, vieläpä niin, että mies on kielenkäytössä lähtökohta ja normi, nainen taas poikkeus säännöstä.
Suomen kielen lautakunta reagoi asiaa koskevaan kansalaisaloitteeseen muutama vuosi sitten. Sen lausunnossa vedotaan Euroopan neuvoston seksismin karsimista koskevaan suositukseen. Seksistisen kielen sanotaan olevan yksi tasa-arvon toteutumisen este. Seksistisenä voi pitää kieltä, jossa maskuliinisuus (mies) asettuu feminiinisyyden (nainen) edelle.
Kielilautakunnan mielestä eurooppalaisen suosituksen huomioon ottaminen on tärkeää myös Suomessa. Lautakunnan mukaan epätasa-arvo ilmenee muun muassa sukupuoleen viittaavissa työnimikkeissä (asiamies, naispoliisi) ja yleispätevässä maskuliinisessa sanastossa (virkaveli, jokamiehenoikeus).
Sukupuoli on kielenkäytön kuuma peruna: kannanotosta nousi hulina. Netin keskustelupalstoilla suomen kielen lautakuntaa suorastaan pilkattiin. Syystä tai toisesta ivaajien enemmistö oli, no, miehiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)