Ydintoimintoanalyysivuoto

Julkaistu Hiidenkivessä 4/2012

Tietooni on vuodettu uutinen ydintoimintoanalyysista pähkinänkuoressa. Olkiluodossako? Voi kurre raukkaa.

Tarkempi tutustuminen hieroglyfeihin ja kahvinporosyyni paljastavat, että tässähän ovat liittoutumassa fakta ja fiktio. Valtiovelkainministeriön eli V-ämmän vesselit ovat taas menneet metsään ja ylittämään itsensä.

Kutsukaamme pitkänimistä tekstiä selvyyden vuoksi lyhyesti ydintoimintoanalyysiennakkoinformaatioksi. Analyysini perusteella teksti on ei-tästä-maailmasta. Analyysini perustuu puolueettomaan ajatusten hautomiseen ja yövetisten kälvimuikkujen suomujen keskinäisten syy-seuraussuhteiden mittailuun.

Sanastoltaan teksti on aistihavainnoistamme etäistä. Substantiivit ovat sumeita, esimerkiksi suorite, tavoite ja prosessi sekä ydintoimintoanalyysi ja vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma. Niitä voisi sanoa maineikkaita kielenkitkentäperinteitä kunnioittaen tautisiksi. Missä onkaan ydintoimintoanalyysiennakkoinformaation ihminen: ken suorittaa, mikä vaikuttaa ja keneen, kuka toimii ja mitä ydintä?

Abstraktia yleisilmettä piristävät konkreettiset kalut, nimittäin työkalut sekä viitekehykset ja kehittämiskehikot. :)  (Korkeimman hallinto-oikeuden luvalla.)

Verbit ovat veltohkoja: tarvita, osallistua, sitoutua, arvioida, ennakoida, turvata, vahvistaa, löytää, uudistaa, kehittää. Monia niistä leimaa paitsi ympäripyöreys myös katteeton myönteisyys.

Lyhenteet kantavat valoa ymmärräyksen tupaan sammutetuin lyhdyin. Kaikille pitäisi olla selvää, mitä meinaavat VATU-ohjelma, kp-kokous ja TTS:n valmistelu.

Kokonaisolemusta luonnehtii sana tuhero. Jäsentely on pintapuolisesti jäntevähkö, mutta lukijan mielenkiinto lerpahtaa pian. Lukemista eivät helpota kuviomaiset esitykset, joihin on ladattu yliannos (dis)informaatiota.

Esimerkiksi kuvio Ydintoimintoanalyysin viitekehys sisältää monenvärisiä laatikoita, joiden välissä risteilee sumusanoja yhdisteleviä viivoja ja nuolia. Jos mahdollista vieläkin tykimpi on kuvio Tiedonkeruu- ja analysointiprosessi. Prosessin loppupuolella mainitaan pahaenteisesti Toimeenpano, jota seuraa tietysti Ydintoimintoanalyysin toistaminen.

Lienemme ikiliikkujan äärellä. Mutta kuka sammuttaakaan sen valot?

Teksti yrittää johdatella lukijoitaan yhteiseen tahtotilaan. Teemme analyysin vahvistaaksemme valtionhallinnon henkilöstön hyvinvointia ja töissä jaksamista.

Tekstin mukaan kaikki valtionhallinnon organisaatiot ja henkilöstö osallistuvat ydintoimintoanalyysin toteuttamiseen. Jos olisi valtiolla töissä, olisin huolissani. Hetkinen, leijonanosa minustahan taitaa olla…

Äiti, kieli ja soppa

Julkaistu useissa sanomalehdissä toukokuussa 2013


Tutkijalla on äiti, joka kärsii sydämen rytmihäiriöistä. ”Taas jysähti”, äiti viestittää puhelimessa.

Rytmihäiriöissä sydämen rytmi kiihtyy tai hidastuu epätarkoituksenmukaisesti tai muuttuu epätasaiseksi. Näin kertoo sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki Terveyskirjasto-verkkosivuilla.

Rytmihäiriöitä on monenlaisia, ja niitä voidaan hoitaa monin tavoin. Sen perusteella, mitä tutkijan äiti on oireistaan ja hoidosta kertonut, äitiä vaivaa supraventrikulaarinen takykardia eli SVT.

”Ei näistä epikriiseistä mitään ymmärrä”, huokailee äiti puhelimessa. ”Kenelle näitä tehdään?” Hän viittaa hoitotiivistelmiin, joissa annetaan selvitys potilaan terveydentilasta ja hänelle tehdyistä hoitotoimenpiteistä.

Kysymys on osuva. Lääketieteen kieli on asiantuntijoiden sisäpiirin kieltä, mutta miksi sitä ei käännetä meille tavallisille talliaisille? ”Sinoatriaalinen takykardia on kiertoaktivaatiotakykardia, jossa aktivaatio kiertää pientä ympyrää sinussolmukkeen ja oikean eteisen välillä.”

Äidin kohtaukset tihenevät. Häntä kiidätetään ambulanssilla välillä lähiterveyskeskukseen, välillä kaupunkiin sairaalaan, välillä seuraavaan kaupunkiin keskussairaalaan. Hän pääsee yliopistollisen sairaalan jonoon.

Tutkija alkaa ottaa selvää SVT:stä. Terveyskirjasto vastaa joihinkin kysymyksiin, eikä oudoilta sanoilta vältytä: ”Hankalissa tapauksissa tehdään katetriablaatio.” Toivokin pilkahtaa: ”Hoito parantaa pysyvästi enemmän kuin yhdeksän kymmenestä eteisperäisestä tykytyksestä kärsivää.”

Lähiterveyskeskuksen lääkäri kertoo, että äiti joutuu jonottamaan operaatioon pääsyä kuudesta yhdeksään kuukautta. Tutkija tuskastuu.

Terveyskeskukseen, jota leikkisästi myös arvauskeskukseksi kutsutaan, ”piipaa-autolla” kiidätetty äiti on joutunut odottamaan apua ensiaputiloissa pari tuntia. Hoitaja on käynyt taputtelemassa poskelle ja sanomassa, että kyllä se lääkäri sieltä kohta tulee.

Tutkija keskustelee sähköpostitse lääkärin kanssa. Molemmat ymmärtävät, että kaikki tekevät ”parhaansa”. Sanat ovat keskustelussa varovaisia. Turha kuulemma yrittää kiirehtiä yliopistolliseen keskussairaalaan pääsyä.

Tutkija miettii, että tässä se varsinainen sote-soppa kiehuu. Ihminen ei saa tarvitsemaansa apua, ja auttajien kielenkäyttö on välttelevää ja vähättelevää. Jos nyt joku suostuu jotain sanomaan.

Tutkija lähettää sähköpostia erikoislääkärille, joka on kirjoittanut viimeisimmän epikriisin. Eikö tämä pitäisi määritellä kiireelliseksi tapaukseksi? Vastausta ei kuulu.

”Taas jysähti”, viestittää äiti. Hän on kohta kahdeksankymmentä. Epikriisiin kirjoitetun adjektiivin eli laatusanan mukaan ”reipas”.

Tutkija tarttuu kännykkään. Vastaisiko joku reippaasti?

Sinirinta

Julkaistu useissa sanomalehdissä elokuussa 2003 

Siinä lauloi sinirinta, oli laulanut aina: vihelteli, helisytti kulkusia, matki naapureidensa jutustelua. Sinirinnan laulua, sen kieltä, on syystä kuvattu monivivahteiseksi.

Puheliaimmillaan sinirinta oli alkukesästä aamuisin. Vanhan uskomuksen mukaan tämä ”lapinsatakieli” toi pohjoiseen valon.

Karu joki soljuu sinirinnan laulupaikassa leveänä. Suvanto taittuu terävään mutkaan, jossa uoma kapenee ja virta saa vauhtia. Pienen pyrähdyksen jälkeen joki rauhoittuu, suvanto jatkuu. Tähän maisemaan sinirinnan laulu kuuluu.

Yhtenä kesänä rantakummulle ilmestyi puinen kyltti, johon oli kaiverrettu SINIRINTA. Jo aiemmin olimme pienessä kalaporukassamme alkaneet puhua paikasta linnun nimellä.

Joku muukin oli kai alkanut. Sinirinta oli laulanut hänellekin.

Joen yläjuoksulla on useita Sinirinnan kaltaisia postikorttimaisemia, mutta yhtä hyviä kalapaikkoja on harvassa. Apaja ansaitsi arvoisensa nimen. Sinirinnasta ei tullut esimerkiksi ”Räkättiä”, vaikka seudulla usein kuulee sinirinnan serkun räkättirastaankin rähinää.

Paikan nimeä on sanottu paikan muistiksi. Mutta mitä Sinirinta kertoo tuleville joenkävijöille? Senkö, että näillä main on joskus luritellut loistava laulaja? Että paikka on jotenkin erityinen, nimen arvoinen? Kertooko mitään, jos nimi ei tule yleiseen käyttöön eikä vakiinnu?

 

En löytänyt Sinirintaa nimiarkiston kokoelmista. Paikannimiä tässä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen arkistossa riittää: arkistoituna on yli kaksi miljoonaa nimilippua.

 

Sinirantoja, Sinisaaria ja muita Sini-alkuisia paikannimiä kokoelmissa on runsaasti. Osa niistä näyttäisi olevan suoraan yhteydessä väriin.

 

Esimerkiksi Nokian Sinimetsä on ”kuusimetsä, joka kasvaa niin synkkää ja tummaa puustoa, että yleisilme koko paikalla on sininen”. Luopioisissa olevan Sinimailanen-nimisen pellon on arveltu saaneen nimensä siitä, että paikalla on viljelty sinimailasta yhtenä kesänä, joskus 1960-luvulla. Tyrvään Sinimaalla taas pelto on ”kukkinut sinisenään ruiskaunokkia”.

 

Sinirintaa ei ole arkistoitu paikannimenä, mutta moneen muuhun käyttöön nimi on otettu. Sinirinta on yksi postin ikimerkeistä. Merkkiin on piirretty koiras: kirkkaansininen rinta, siinä punainen täplä.

 

Sinirintaa näkee myös talo- ja keittiömallin sekä antroposofisen kaupan nimenä. Sinirinnan mukaan on nimetty muuan sähköpostipalvelinkin.

 

Usein puhutaan nimien antamisesta, mutta monesti nimeäminen on myös nimen ottamista. Otimme Sinirinnalle nimen linnulta, annoimme paikalle muistin – mutta miten kävi sinirinnan? Tässä tarinassa on totta enemmän kuin nimeksi, valitettavasti: En ole enää vuosiin kuullut sinirinnan laulua Sinirinnassa. Jokivarteen puskettiin metsäautotie ja kummulle rakennettiin tulistelukatos.

 

Kun paikka saa nimen, se ei ole enää entisensä. Nimettyyn paikkaan on helppo löytää.

 

Sinirinnassa voi nyt bongata punaniskoja. Heidän laulunsa on usein murheista tehty ja laulukirja lasinen. Heille Sinirinta ei sano, merkitse mitään.