Julkaistu useissa sanomalehdissä tammikuussa 2012
Näinä päivinä puhutaan siitä, miten oppiminen ja viestintä kaikkiallistuvat: niitä siis ajatellaan olevan kaikkialla. Samaa voi sanoa teksteistä ja kielestä.
Kielenkäyttö on yhä useamman toimintamme alku ja juuri, jopa varsinainen sisältö. Kieltä ja kieliä on hyvä osata monipuolisesti.
Kieliosaamisen voi muuttaa monella tavalla menestykseksi. Yksi kiinnostavimmista esimerkeistä on kieliteknologinen menetelmä, jonka avulla voidaan selvittää puhujan todellinen äidinkieli. Keksintö voi mullistaa rajavalvonnan ja auttaa ihmiskaupan vastaisessa työssä.
Kyse on yleisen kielitieteen tohtorin Annu Marttilan kehittämästä Pronouncer-menetelmästä. Keksinnölle on haettu patenttia, ja Ylioppilaslehden mukaan Valkoinen talokin on kiinnostunut asiasta.
Pronouncer on tietokanta ja tietokonesovellus, joka pystyy ihmisen puhetta analysoimalla selvittämään hänen äidinkielensä. Keksintö perustuu äänteiden, sanajärjestyksen ja monien muiden puhekielen piirteiden tunnistamiseen, kertoo Marttila Helsingin Sanomissa.
Lähtökohta on, että kielet eivät ole samanlaisia. Suomen kieleksi ohjelma tunnistaa puheen, jossa on vokaalisointu (esim. a ja ä eivät esiinny samassa sanassa, ellei kyse ole yhdyssanasta) ja diftongeja (esim. ai, ui, eu). Monessa tapauksessa jo parin juuri tietylle kielelle ominaisen äänteen löytyminen riittää luotettavaan tunnistamiseen.
Ohjelmaan on ladattu kahdensadan kielen tiedot, joten kehitettävää siinä tietysti on. Onhan maailmassa kaikkiaan seitsemisentuhatta kieltä.
Moderni kieliteknologia avaa monenlaisia mahdollisuuksia – on jo avannut. Suomalaiset kieliteknologit ovat 1980-luvulta lähtien tehneet yhteistyötä sellaisten yritysten kuin IBM, Nokia ja Microsoft kanssa. Suomalaisella kielitieteellisellä ammattitaidolla on ollut kysyntää muun muassa puheentunnistuksen, kieliopintarkistinten, konekäännösjärjestelmien ja elektronisten sanakirjojen kehittämisessä.
Miksi juuri Suomessa on oltu tällä lähtökohdiltaan kansainvälisellä alalla innovatiivisia? Yhden vastauksen antaa Antti Arppe Helsingin yliopiston kieliteknologiaoppiaineen verkkosivuilla.
Arppen mukaan suomi on rakenteellisesti rikasta. Tämä näkyy esimerkiksi taivutusmuotojen, johdosten ja yhdyssanojen runsautena. Suomi tarjoaa virkistävän näkökulman kielentutkimukseen, jossa rakenteeltaan yksinkertaisempi englanti on käytännössä ollut hallitsevassa asemassa.
Englantia varten pystyy kehittämään yksinkertaisen oikolukuohjelman listaamalla yleisimmät satatuhatta sanaa. Jos sama tehdään suomelle, sanojen listaaminen ei riitä. Pitää listata kymmeniä miljoonia eri sanamuotoja.
29. maaliskuuta 2015
21. maaliskuuta 2015
Muuhatthemunipsismi
Julkaistu useissa sanomalehdissä helmikuussa 2015
Pyrstötähti uhkaa Muumilaaksoa. Miten suojautua? Hyvät neuvot ovat kalliit!
Haisuli ryhtyy myymään ihme-eliksiiriä, taatusti pyrstötähdenvarmaa. Muumipeikon mielestä se haisee aurinkoöljyltä.
Nipsu keksii alkaa kaupitella tunnussanaa. Ken sen tietää, pelastuu. Antakaa pois kaikki maallinen omaisuutenne, ja sana on teidän.
Ostajia ilmaantuukin, sillä nälkä on paras mauste ja pelko paras kauppamies. Osalle ostajista tosin tunnussana muuhatthemunipsismi tuntuu olevan liian vaikea.
Vaikea ei sen sijaan ole sana, jolla S-kaupparyhmä möi toimittajille ja koko kansalle asiansa. Tuo sana oli tietysti halpuuttaminen.
S-ryhmä kertoi halpuuttavansa hintojaan, ja asiasta riitti keskustelua viikkokausiksi. Hintojen alentaminen koskettaa monia, mutta paljolti keskustelua ruokki ja piti yllä myös osunut sananvalinta.
S-ryhmä sai harkitulla kielenkäytöllään runsaasti myönteistä julkisuutta. Suorastaan rahanarvoista. Aiemmin tuotteidensa hintoja laskeneet kaupparyhmittymät eivät ole saaneet viestiään läpi läheskään yhtä tehokkaasti, eivät vaikka ovat käyttäneet paljon rahaa mainoksiinkin.
Kieli kaikkinensa on arvokas asia. Joskus sanat ovat erityisen kallisarvoisia, myös taloudellisessa mielessä.
Mikä halpuuttamisessa oikein koukutti kansalaiset? Sanaahan ei löydy nykykielen sanakirjoista. Ei se oikein kenenkään murrettakaan taida olla. Aiemmin on puhuttu yleisesti muun muassa hintojen alentamisesta, laskemisesta ja halventamisesta.
Alentamiseen, laskemiseen ja varsinkin halventamiseen liittyy monien mielestä jotain kielteistä. Sen sijaa halpa- ja halpuus-sanoista johdettu halpuuttaminen on toista maata, vähän kuin hauskuuttaminen. Hauska, hauskuuttaa. Halpa, halpuuttaa!
Kauppa ei ole ainoa elämänalue, jossa menestyminen perustuu sanataituruuteen ja jossa sanoilla on monessakin mielessä arvoa. Ajatellaanpa vaikka koulujen ja kirkkojen toimintaa. Sanan voimallahan siellä mennään, kun koululaisiin ja seurakuntalaisiin pyritään vaikuttamaan. Kärjistäen voi sanoa, että uskontojen päätuote on jumalan sana.
Erityisen arvokkaita sanat ovat heille, joiden onnistuminen edellyttää suosion saamista muilta ihmisiltä. Tällaisia toimijoita ovat vaikkapa kirjailijat, stand up -koomikot ja kolumnistit. Ja tietenkin poliitikot.
Välillä tuntuu, että poliitikot ja talousasiantuntijat eivät ymmärrä sanojen arvoa. Tai ehkä he ymmärtävät sanojen arvon samalla tavalla kuin Nipsu.
Pelastusta etsiville kansalaisille pitää myydä salasanoja: Julkisen sektorin rakenneuudistus. Rahoitusinstrumenttien luottokelpoisuus. Kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan tasapaino. Muuhatthemunipsismi.
Pyrstötähti uhkaa Muumilaaksoa. Miten suojautua? Hyvät neuvot ovat kalliit!
Haisuli ryhtyy myymään ihme-eliksiiriä, taatusti pyrstötähdenvarmaa. Muumipeikon mielestä se haisee aurinkoöljyltä.
Nipsu keksii alkaa kaupitella tunnussanaa. Ken sen tietää, pelastuu. Antakaa pois kaikki maallinen omaisuutenne, ja sana on teidän.
Ostajia ilmaantuukin, sillä nälkä on paras mauste ja pelko paras kauppamies. Osalle ostajista tosin tunnussana muuhatthemunipsismi tuntuu olevan liian vaikea.
Vaikea ei sen sijaan ole sana, jolla S-kaupparyhmä möi toimittajille ja koko kansalle asiansa. Tuo sana oli tietysti halpuuttaminen.
S-ryhmä kertoi halpuuttavansa hintojaan, ja asiasta riitti keskustelua viikkokausiksi. Hintojen alentaminen koskettaa monia, mutta paljolti keskustelua ruokki ja piti yllä myös osunut sananvalinta.
S-ryhmä sai harkitulla kielenkäytöllään runsaasti myönteistä julkisuutta. Suorastaan rahanarvoista. Aiemmin tuotteidensa hintoja laskeneet kaupparyhmittymät eivät ole saaneet viestiään läpi läheskään yhtä tehokkaasti, eivät vaikka ovat käyttäneet paljon rahaa mainoksiinkin.
Kieli kaikkinensa on arvokas asia. Joskus sanat ovat erityisen kallisarvoisia, myös taloudellisessa mielessä.
Mikä halpuuttamisessa oikein koukutti kansalaiset? Sanaahan ei löydy nykykielen sanakirjoista. Ei se oikein kenenkään murrettakaan taida olla. Aiemmin on puhuttu yleisesti muun muassa hintojen alentamisesta, laskemisesta ja halventamisesta.
Alentamiseen, laskemiseen ja varsinkin halventamiseen liittyy monien mielestä jotain kielteistä. Sen sijaa halpa- ja halpuus-sanoista johdettu halpuuttaminen on toista maata, vähän kuin hauskuuttaminen. Hauska, hauskuuttaa. Halpa, halpuuttaa!
Kauppa ei ole ainoa elämänalue, jossa menestyminen perustuu sanataituruuteen ja jossa sanoilla on monessakin mielessä arvoa. Ajatellaanpa vaikka koulujen ja kirkkojen toimintaa. Sanan voimallahan siellä mennään, kun koululaisiin ja seurakuntalaisiin pyritään vaikuttamaan. Kärjistäen voi sanoa, että uskontojen päätuote on jumalan sana.
Erityisen arvokkaita sanat ovat heille, joiden onnistuminen edellyttää suosion saamista muilta ihmisiltä. Tällaisia toimijoita ovat vaikkapa kirjailijat, stand up -koomikot ja kolumnistit. Ja tietenkin poliitikot.
Välillä tuntuu, että poliitikot ja talousasiantuntijat eivät ymmärrä sanojen arvoa. Tai ehkä he ymmärtävät sanojen arvon samalla tavalla kuin Nipsu.
Pelastusta etsiville kansalaisille pitää myydä salasanoja: Julkisen sektorin rakenneuudistus. Rahoitusinstrumenttien luottokelpoisuus. Kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan tasapaino. Muuhatthemunipsismi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)