Pyrstötähti uhkaa Muumilaaksoa. Miten suojautua? Hyvät neuvot ovat kalliit!
Haisuli ryhtyy myymään ihme-eliksiiriä, taatusti pyrstötähdenvarmaa. Muumipeikon mielestä se haisee aurinkoöljyltä.
Nipsu keksii alkaa kaupitella tunnussanaa. Ken sen tietää, pelastuu. Antakaa pois kaikki maallinen omaisuutenne, ja sana on teidän.
Ostajia ilmaantuukin, sillä nälkä on paras mauste ja pelko paras kauppamies. Osalle ostajista tosin tunnussana muuhatthemunipsismi tuntuu olevan liian vaikea.
Vaikea ei sen sijaan ole sana, jolla S-kaupparyhmä möi toimittajille ja koko kansalle asiansa. Tuo sana oli tietysti halpuuttaminen.
S-ryhmä kertoi halpuuttavansa hintojaan, ja asiasta riitti keskustelua viikkokausiksi. Hintojen alentaminen koskettaa monia, mutta paljolti keskustelua ruokki ja piti yllä myös osunut sananvalinta.
S-ryhmä sai harkitulla kielenkäytöllään runsaasti myönteistä julkisuutta. Suorastaan rahanarvoista. Aiemmin tuotteidensa hintoja laskeneet kaupparyhmittymät eivät ole saaneet viestiään läpi läheskään yhtä tehokkaasti, eivät vaikka ovat käyttäneet paljon rahaa mainoksiinkin.
Kieli kaikkinensa on arvokas asia. Joskus sanat ovat erityisen kallisarvoisia, myös taloudellisessa mielessä.
Mikä halpuuttamisessa oikein koukutti kansalaiset? Sanaahan ei löydy nykykielen sanakirjoista. Ei se oikein kenenkään murrettakaan taida olla. Aiemmin on puhuttu yleisesti muun muassa hintojen alentamisesta, laskemisesta ja halventamisesta.
Alentamiseen, laskemiseen ja varsinkin halventamiseen liittyy monien mielestä jotain kielteistä. Sen sijaa halpa- ja halpuus-sanoista johdettu halpuuttaminen on toista maata, vähän kuin hauskuuttaminen. Hauska, hauskuuttaa. Halpa, halpuuttaa!
Kauppa ei ole ainoa elämänalue, jossa menestyminen perustuu sanataituruuteen ja jossa sanoilla on monessakin mielessä arvoa. Ajatellaanpa vaikka koulujen ja kirkkojen toimintaa. Sanan voimallahan siellä mennään, kun koululaisiin ja seurakuntalaisiin pyritään vaikuttamaan. Kärjistäen voi sanoa, että uskontojen päätuote on jumalan sana.
Erityisen arvokkaita sanat ovat heille, joiden onnistuminen edellyttää suosion saamista muilta ihmisiltä. Tällaisia toimijoita ovat vaikkapa kirjailijat, stand up -koomikot ja kolumnistit. Ja tietenkin poliitikot.
Välillä tuntuu, että poliitikot ja talousasiantuntijat eivät ymmärrä sanojen arvoa. Tai ehkä he ymmärtävät sanojen arvon samalla tavalla kuin Nipsu.
Pelastusta etsiville kansalaisille pitää myydä salasanoja: Julkisen sektorin rakenneuudistus. Rahoitusinstrumenttien luottokelpoisuus. Kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan tasapaino. Muuhatthemunipsismi.
Helppo-halpa-problematiikkaan törmäsin jo kauan sitten kotikaupungin markkinoilla, kun kuuntelin kauppamiestä, joka äänekkäästi myi rukkasia, kampoja ja muuta tarpeellista taatusti halpaan hintaan. Sanoista jo silloin kiinnostuneena kysyin "vanhalta kansalta" eli isältä tai äidiltä, miksi myyntimiestä kutsuttiin Helppo-Heikiksi. Onneksi, koska ei ollut Wikipedia vielä keskuudessamme ja ensyklopediakin oli kotona hyllyssä, sain saman tien tyydyttävän vastauksen. Näin minulle siis myytiin helposti halpa.
VastaaPoista