Julkaistu useissa sanomalehdissä kesäkuussa 2003
Luin lehdestä, että Tony Halme vannoo ”rikollisuuden torjunnan, lapsista huolehtimisen ja naisrauhan nimeen”. Halmetta hännysteleviin kirjoituksiin olen jo turtunut, mutta tämä ”naisrauha” pakottaa päätäni pohdintoihin.
Mistä käsite yhtäkkiä putkahti Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen? Mitä naisrauhalla tarkoitetaan? Onko jokin rauhoitettu naisilta tai naisille? Vai onko naiset rauhoitettu? Kuka rauhoittaa, mitä ja keneltä? Mistä naisrauha tulee; mihin se on menossa?
Naisrauhalla ja siitä puhumisella on Suomessa pitkä historia. Monissa tietosanakirjoissa naisrauha mainitaan yhdeksi Birger Jaarlin rauhanlaeista. Joidenkin lähteiden mukaan naisrauhaa julisti myös kuningas Birger Maununpoika vuonna 1316.
Latinankielisessä suojelukirjeessään ”Karjalan naisille” kuningas Birger edellyttää, että kaikkien ”vaimojen ja naisten, olkoot aviossa eläviä, leskiä, nunnia tai neitseitä, tulee saada nauttia rauhaa ja turvallisuutta yhtä hyvin omaisuuden kuin hengen puolesta”. Kirjeessä täsmennetään, että naisia ei saa ”millään vääryyksillä rasittaa ja vaivata tai heille tehdä ruumiillista väkivaltaa”.
Kuninkaan julistukseen viitataan myös Suomen ekumeenisen neuvoston lausunnossa muutaman vuoden takaa: ”näin 2000-luvun alussa naisrauha olisi laajennettava koskemaan myös lapsia”. Turun naiskeskuksessa puolestaan on järjestetty ”naisrauhatoimintaa” eli koulutusta naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.
Myös poliitikkojen puheissa naisrauha on vilahdellut. Esimerkiksi keskustelussa ”seksipalveluista” on vedottu siihen, että bordellien laillistaminen on joissakin maissa johtanut naisrauhan heikkenemiseen. Mielenrauhaa on horjuttanut ”naisten katurauhan” vähentyminenkin.
Useimmiten naisrauhasta puhutaan yhteyksissä, joissa pyritään ilmaisemaan, että naisilla pitää olla oikeus elää rauhassa. Suomen kielen perussanakirjan mukaan sanalla viitataan nykyään esimerkiksi naisen oikeuteen liikkua ulkoa ilman ahdistelun vaaraa.
Mutta välitetäänkö sanalla myös muunlaisia merkityksiä? Yhden tulkinnan mukaan naisrauhasta puhuminen vahvistaa käsitystä naisesta eläimellisenä oliona. Nainen voidaan rauhoittaa kuin isoapollo tai jokihelmisimpukka.
Toisen tulkinnan mukaan naisrauha-sana pitää yllä luuloa naisesta miehen omaisuutena, johon muut eivät saa kajota. Kolmannen tulkinnan mukaan naisrauhapuhe pönkittää käsitystä sukupuolten välisistä eroista ja eronteon välttämättömyydestä. Miesrauhaa ei tarvita, koska miehet muutenkin päättävät itse rauhoistaan ja sodistaan.
Oman mausteensa naisrauhaan ja muihin rauhoihin tuo se, että niiden julistaminen on nyt muotia. Suomen Turku julistaa perinteisesti joulurauhan; muutama vuosi sitten Suomen Turku julisti myös naisrauhan.
Monissa kouluissa julistetaan syksyisin koulurauha. Kesän alkajaisiksi julistettiin äsken saunarauha.
Mitä näillä julistuksilla tavoitellaan? Ajatellaanko, että julistamalla asiat tulevat jotenkin enemmän oleviksi, enemmän tosiksi? Vai rauhoitellaanko julistuksilla omaatuntoa: ”onpahan ainakin yritetty”? Ovatko julistukset vain luonteva osa yleistä media- ja markkinahulinaa?
Rauhabuumista huolimatta joitakin rauhoja on vielä julistamatta. Kuka julistaisi ihmisrauhan? Tai maailmanrauhan? Tai edes rauharauhan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)