Julkaistu Suomen laki -verkkosivustossa 2.11.2011
Onko Suomen laissa kohtaa, jossa kiellettäisiin jokin sana tai joitakin sanoja? Entä pitäisikö säätää laki tai asetus, johon laittomat ilmaukset listattaisiin? Tarvittaisiinko kielirikoslaki?
Olemme suurten kysymysten äärellä. Kielenkäyttömme on vapautunut ja kirjavoitunut. Sellaisissakin yhteyksissä, joissa on totuttu kuulemaan ja näkemään asiallisuutta tavoittelevaa yleiskieltä, saattaa törmätä kielenkäyttöön, joka on sävyltään tai muuten silmäänpistävää: seksististä, rasistista – tavalla tai toisella vastenmielistä.
Julkinen keskustelu kielestä kääntyykin aika ajoin pohdintaan siitä, pitäisikö joitakin sanoja kieltää. Suomalaisessa sananvapautta korostavassa ilmapiirissä tällainen keskustelu on usein kevyehköä ajanvietettä vailla todellisia intohimoja.
Kielentutkijoiden näkemys on yleensä salliva ja kielitietoisuutta korostava. Kieli tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia merkitysten tuottamiseen, ja kielenkäyttäjän tulisi olla tietoinen tekemiensä valintojen seuraamuksista. Merkitysten tulkitsemisessa vaikuttavat monet muutkin asiat kuin sanat, jotka on valittu: ajan henki, kielenkäyttötilanne, kielenkäyttäjien väliset suhteet, tavoiteltu teksti- ja tyylilaji ja niin edelleen.
Otetaanpa esimerkiksi sellainen harvinainen sana kuin ryntäät. Jos kuulet sen pornotähden suusta seksimessuilla, tulkinta on todennäköisesti eri kuin tilanteessa, jossa kuulet sen kansanedustajan suusta virallisessa seminaarissa. Seminaarissakin sanan merkitystulkintaan vaikuttavat monet asiat: missä yhteydessä se lausutaan, kuka ja kenelle, millä sävyllä, missä tarkoituksessa.
Yritän tässä todistaa sen puolesta, että sanojen merkitykset ja niiden tulkinnat eivät ole kiveen hakattuja juuri muualla kuin hautausmaalla. Sanoilla tietysti viitataan joihinkin asioihin, kuten ryntäillä rintaan, rintamuksiin tai aluksen laidan kaartumaan keulan molemmin puolin (Kielitoimiston sanakirja). Mutta sanoilla myös arvotetaan asioita ja rakennetaan vuorovaikutusta ihmisten kesken.
Sanoilla on tavalliset käyttötapansa ja tulkintansa nykyhetkessä, joten yleensä emme kutsu pöytää tuoliksi emmekä poliitikkoa lintulaudaksi. Mutta sanoilla on myös historiansa: siksipä esimerkiksi sellaiset sanat kuin ryssä ja neekeriukko ovat useimpien mielestä kaikissa tilanteissa loukkaavia. Niitä ei tarvitse erikseen kieltää, sillä kieliyhteisössä tunnetaan laajasti niiden käyttöön liittyvät ongelmat. Kysymys on sanoista sekä niistä arvoista ja asenteista, joita sanoilla pidetään yllä ja levitetään.
Ajatus säädöksestä, jolla kiellettäisiin joitakin sanoja, tuntuu tässä valossa umpitollolta. Eläkööt siis ryntäät, etumukset ja miehustat niissä yhteyksissä, joissa niillä elämisen mahdollisuuksia on! Kuolkoot pahat sanat omaan mahdottomuuteensa!
Täysin vapaa sanojen käytön ohjaamisesta nykylainsäädäntö ei ole. Säädöksissä on useita kohtia, joissa edellytetään tietyn sanan käyttöä: taksivalaisimiin on merkittävä sana taksi, vartijan asuun kuuluu sana vartija, sijoitusrahaston nimessä on oltava sana sijoitusrahasto.
Löysin esimerkin myös kieltolaista. Laki asumisoikeusyhdistyksistä edellyttää ensin, että yhdistyksen nimessä on oltava sana asumisoikeusyhdistys. Ja sitten se kielto: ”Mikään muu yhdistys tai yhteisö ei saa nimessään tai toiminimessään käyttää tätä sanaa.”
Esimerkki osoittaa, että sanojen käytön rajoittaminenkin voi olla tolkullista. Ei siis kategorisesti kielletä kieltämistäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)