Grammaattinen glamour

Julkaistu useissa sanomalehdissä marraskuussa 2011 Sanalla kielioppi on suomessa pahaenteinen kaiku. Se tuo mieleen erheet ja virheet sekä punakynät ja alakoulun liian ahtaan pulpetin. Puhumattakaan taulusta, johon opettaja kirjasi kaikki tavaamisvirheet. Kun virherivi täyttyi, pieni kielimies sai rangaistukseksi laiskanläksyjä.   Vielä 2000-luvullakin kieli ja kaikki grammaattinen eli kieliopillinen näyttäytyy turhan usein ahdistavana asiana. Saako sanoa sitä, entä tätä? Kun kirjoitan näin, rikonko peräti lakia? Mitä Kielitoimisto ei salli?   Ikävää, rajoittavaa, kangistavaa. Siinä kielen ja sen opin koko kuva.   Mutta asiat voisivat olla toisellakin tolalla. Kieli(oppi) voisi olla jatkuva ilon lähde. Olemmeko unohtaneet kielen perusajatuksen: sen, että kieli tekee mahdolliseksi niin ajattelun kuin ajatustenvaihdonkin, niin minuutemme kuin vuorovaikutuksenkin rakentamisen?   Näinä aikoina parjataan usein sitä, miten englanti tappaa pieniä kieliä kuin rutto ja kolera kansaa muinoin. Mutta kyllä englantia puhuvasta maailmasta tulee paljon hyvääkin. Yksi hyvä on ajatus kieliopin lumosta, tenhosta, viehätysvoimasta – glamourista.   Kieliopissa eli grammarissa on englantilaisittain glamouria, jopa siinä määrin, että englannin sanoilla grammar ja glamour on yhteinen historia. Grammar on vanhastaan viitannut yleisesti kaikkeen korkeampaan tietämykseen, glamour taas tietämyksen taianomaisuuteen.   Yhden huippunsa kieliopin ylistys tavoittaa floridalaistutkija Roy Peter Clarkin teoksessa The Glamour of Grammar. Suomeksi kirjan nimi voisi olla vaikka Kieliopin lumo.   Clarkin lähtökohta on tämä: Kieli elää sisässäsi. Sinun tulee alkaa elää kielesi sisässä. Kieli ei ole niinkään sääntöjen joukko; se on työkalupakki.   Clark kannustaa ottamaan kielen haltuun. Esimerkiksi sanakirjojen lukeminen voi palauttaa mieliin innostavia ja käyttökelpoisia sanoja, jotka jostain syystä ovat jääneet käyttämättä: olisiko sinulla vaikkapa uutta käyttöä esimerkiksi sellaisille mainioille sanoille kuin anhiton, huimia ja kalhu?   Iloitse myös välimerkeistä! Kuinka suurta onnea tuottaakaan puolipisteen onnistunut käyttö; aivan kuin olisi löytänyt elämäänsä vedenjakajan.   Entäpä pilkutus, tuo usein turhaan tuomittu? Osaatko nauttia kyllin siitä, että saat pilkun oikeaan paikkaan? Tule syömään, vaari! on eri asia kuin Tule syömään vaari!   Clarkin hengessä kannattaa heittäytyä kielipeleihin lapsen tavoin. Maistele homonyymejä (Vihdoin vihdoin vihdoin! eli lopultakin vihdoin vastalla) ja mussuta toisiaan muistuttavia sanoja (haba, hapan, happo, happi, hapero).   Isänpäivänä sain kuulla pari mainiota uudissanaa: Isä kuulemma työkaluilee. Poika taas tekee paperimenttejä eli eksperimenttejä papereilla.