Julkaistu huhtikuussa 2001 useissa sanomalehdissä
”Siellä katsotaan mies eikä nuttu, reilu jätkä on kaikille tuttu”, riimittelee Reino Helismaa Lapin jenkassaan. Laulun tulkki Tapio Rautavaara syöpyy sieluun reilun miehen mallina.
Taigatarustossa reiluus on jotakin perimiehisen jymäkkää ja supisuomalaista. Reilu tarkoittaa suoraa, sitkeää ja sisukasta: ”jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa, mutta heikkoa luonto ei auta”. Reilu on päällisin puolin karu ja koruton heppu, jolla silti on silmää siroudelle: ”riekon jalka kun jättävi merkin, sitä jäljennä ei käsi herkin”.
Reilusta on ollut kenenkään vaikea keksiä mitään kielteistä. Vaikka sanakirjoja kääntelisi kuinka, merkitykset eivät muuksi muutu: aito, avoin, rehti, runsas, vilpitön, kunnollinen, totuudenmukainen. Reiluus on sukua reilassa olemiselle, ja sekä reilulla että reilalla on juuret ruotsin kielen sanassa, joka tarkoittaa kuntoa ja järjestystä.
Repe, Tapsa ja arvatenkin myös heidän laulujensa jätkät palkivat peuroina autuaammilla kiveliöillä, mutta reiluus noteerataan yhä suomalaisessa arvopörssissä. Mikäpä ei näinä päivinä olisi reilua?
Valtioneuvoston eduskunnalle antama tulevaisuusselonteko saa mieltä liikuttavan nimen ”Reilu ja rohkea - vastuun ja osaamisen Suomi”. Kokoomus ottaa verkkosivuillaan päämääräkseen reilun yhteiskunnan.
Urheilu ja reiluus lyövän usein julkisuudessa kättä. Nuoria houkutellaan jääkiekon pariin reiluun peliin vedoten, ja pesäpalloilijat ovat panostaneet ”Reilu peli, reilut kaverit” -kampanjaan.
Reiluus ei ole enää pelkästään aatetta eikä kansan syvimpiä tuntoja. Reiluus on jo niin maallistunutta, että sen tavaralle antama lisäarvo voidaan mitata euroissa.
Reilu kelpaa niin vehnäleseleivän nimeksi kuin makkaramainoksen ”reilu meininki” -iskulauseeseenkin. Roinan ja romppeen kaupittelija keksii puhua monimielisesti ”tosi reiluista alennuksista”, ja kuluttaja uskoo saavansa rehellisessä kaupassa runsaasti huojennusta.
Yksittäisten reilujen ja muunlaisten kauppiaiden lisäksi markkinoille on ilmestynyt Reilu kauppa norsumerkkeineen. Reilusta kaupasta on hyvää vauhtia tulossa brandi eli tunnettu tuotemerkki, ja reilulle annetaan taas uudenlaisia merkityksiä.
Reiluuden halutaan nyt tarkoittavan eettisyyttä ja oikeudenmukaisuutta, erityisesti kansainvälisessä kaupassa. Reiluus halutaan kytkeä tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen kunnioittamiseen.
Reilun kaupan sanoma onkin puhutellut monenlaisia ihmisiä. Reilun kahvin kutsuun ovat vastanneet järjestöt, joita harvoin nähdään samalla puolella pöytää: muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto, Kirkon Ulkomaanapu, Vasemmistonuoret, Marttaliitto, STTK ja SAK.
Reilu on oivallinen esimerkki laatusanasta, jolle tekemällä tehdään yhä uusia sisältöjä aikojen, arvojen ja tapojen muuttuessa. Toisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että juuri uudenlaisesta reiluudesta puhumisella pyritään asenteiden muuttamiseen.
Reilusta tukkijätkästä on kuitenkin melkoinen rupeama reiluun banaaniin. Pysyvää merkityksessä on oikeastaan vain positiivinen perusvire. Reiluuttakaan ei ole olemassa ilman vastakohtaa, ilman käsitystä siitä, mikä ei ole reilua: reilusta kaupasta puhuttaessa herää herättelemättä kysymys, onko muu kauppa epäreilua.
Reiluus on suhteellista, ja reilu venyy moneen tarpeeseen. Ihminen osaa käyttää ja tulkita reilua luovasti, kuten melkein kaikkea muutakin kielessä. Kun sepittelevä karpaasi kutsuu itseään reiluksi Lapin mieheksi, sen jos minkä pitää ymmärtää olevan epäreilua, monessakin mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)