Yhdessä hyysäten

Julkaistu helmikuussa 2010 Puhetta maahanmuutosta -sivustolla


Suomi on hyysääjien luvattu maa. Hyysäämisen lisäksi meillä holhotaan ja hoivataan sekä paijataan ja paapotaan.

Netin keskustelupalstoilla annetaan ilmi jos jonkinlaisia hyysäämistapauksia. Suomessa hyysätään – muutamia mainitakseni – jätettä, vankeja, Halmetta, murhaajia, ihmisiä, rikollisia, paskiaisia, pedofiilejä, kerjäläisiä, opiskelijoita, rattijuoppoja, juoppoja, porotaloutta, yksinhuoltajia, huume- ja alkoholiäitejä, kaiken maailman seksivähemmistöjä, vieraan maan kieltä (ruotsia), raiskareita ja lapsiinsekaantujia, sosiaalitoimiston asiakkaita sekä kauniita ja rikkaita.

Erityisen usein hyysäys kohdistuu pakolaisiin, ulkomaalaisiin ja maahanmuuttajiin. Suomessa ”hyysätään mamuja, syrjien kantaväestöä”.

Hyysäämisestä kirjoitellaan nimenomaan netin mielipidepalstoilla. Sanomalehdissä hyysäämistä tapaa harvoin, ja silloin on kyse kolumnista, lehdessä julkaistusta tekstarista tai yleisönosastokirjoituksesta – ei uutisista, mainoksista eikä pääkirjoituksista.

Hyysäämispuheeseen liittyy vahva tunnelataus. Pelko ja viha.

Hyysääjiä ei netissä totisesti hyysätä. Hyysäämispuhe rakentaa tyypillisesti mustavalkoisia vastakkainasetteluja, katkeria poteroja meille ja niille: ”Vieraita maahanmuuttajia hyysätään ja kantaväestön päälle paskannetaan.”

Etovassa isänmaaretoriikassa on itsestään selvästi kaksi osapuolta: oma hyvä kansa ja ne vieraat, pahat toiset, jotka ”sylkevät suomalaisten päälle”. Samalla kun maahanmuuttajille ”jopa maksetaan kännykät”, omat vanhukset ”jätetään heitteille” ja ”koululaisten ruuasta pihistetään”.

Hyysätä-verbistä käytetään tyypillisesti passiivimuotoa. Usein hyysääjäksi on tulkittavissa Suomen valtio tai jokin epämääräinen viranomaistaho: ”Miksi maahanmuuttajia hyysätään ja jätetään alkuasukkaiden, veronmaksajien asiat hoitamatta?”

Hyysääminen saa siis tätä nykyä valtaosin kielteisiä merkityksiä. Toisin oli ennen.

Viime vuosisadan alkupuoliskon kieltä kuvaavassa Nykysuomen sanakirjassa verbille annetaan sellaisia merkityksiä kuin ’hoitaa’, ’hoivata’, ’pitää luonaan’ ja ’antaa suojaa’. Tässä näkyy selvä yhteys ruotsin hysa-verbin merkityksiin ’majoittaa, antaa yösija’. Hyysääminen on niin suomessa kuin ruotsissakin tarkoittanut konkreettisimmillaan seinien suojaan ottamista.

Nyt painottuvat toisenlaiset merkitykset. Kielitoimiston sanakirjassa vuodelta 2009 hyysätä luokitellaan arkikieliseksi sanaksi, jota käytetään merkityksissä ’huolehtia jostakusta liiallisesti, auttaa tai pitää luonaan jotakuta, joka ei (sanojan mielestä) sitä ansaitsisi’. Esimerkkinä annetaan lause ”mielipidekirjoittajan mielestä ulkomaalaisia hyysätään liikaa”.

Pitäisikö yrittää palauttaa hyysäämiselle niitä humaaneja suojaamis- ja huolehtimismerkityksiä, joita siihen vielä takavuosina yhdistettiin? Kukapa meistä ei joskus haluaisi tulla hyysätyksi. Myös hyysäämistä vastustavat tarvitsisivat haleja, hellyyttä ja hassuttelua.

Ehdotus yhdenneksitoista käskyksi: Hyysää lähimmäistäsi!


 

Pohdin vastakkainasetteluteemaa myös Kielen voima -kirjassani. Upean kannen teki Aimo Katajamäki.