Julkaistu useissa sanomalehdissä kesäkuussa 2013.
Muistattehan vielä tupon? Minä muistan, olenhan varttunut kolmikannan ja tulopoliittisten kokonaisratkaisujen Suomessa.
Tupo on tulopolitiikka-sanan sukkelampi muoto. Ensimmäinen tupo-ratkaisu solmittiin 1968 Keijo Liinamaan johdolla ja viimeisin eli toistaiseksi viimeinen tupo saatiin aikaan 2006.
Tuposta ei nykyään paljon puhuta, mutta sitäkin enemmän puhutaan sotesta. Miten maassamme järjestetään sosiaali- ja terveyspalvelut?
Sote valittiin Kotimaisten kielten keskuksen kuukauden sanaksi maaliskuussa 2013. Yhtä hyvin se voitaisiin valita koko vuoden 2013 sanaksi. Siinä missä tupo leimasi 1900-luvun loppuhenkosia, sote tuntuu leimaavan 2000-luvun syntymäparkaisuja.
Sanana sote on samaa sarjaa kuin hevi, some ja luomu. Tällainen sana syntyy, kun leikataan kahdesta erillisestä sanasta tai yhdyssanan osista alkukirjaimet ja liimataan ne yhteen. Hevi rakentuu tietysti sanoista hedelmä ja vihannes, some sanoista sosiaalinen ja media sekä luomu yhdyssanasta luonnonmukainen.
Me tuposuomalaiset muistamme myös hetekan. Sanalla totuttiin viittaamaan mihin tahansa teräksiseen joustinsänkyyn, mutta alkujaan sana oli tuotemerkki ja lyhenne Helsingin Teräshuonekalutehtaan nimestä.
Lyhennesana on napakka. Kuinka paljon kätevämpää onkaan puhua sote-uudistuksesta kuin ”sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksesta”.
Lyhennesanojen jatkuva hokeminen saattaa toisaalta hämärtää, mistä asiassa kulloinkin on kyse. Kuinka usein jäämmekään pohtimaan perusteellisemmin, mitä ne ”sosiaali” tai ”terveys” sotessa oikein tarkoittavat?
Erityisen innokkaasti on puhuttu sote-sopasta. Tämä kielikuva luo vaikutelmaa poliittisesta hämmentämisestä. Sote-soppa kiehuu yli, kuohuu, sakenee, kuumenee, palaa pohjaan, on menossa jäteämpäriin. Harvalle se maistuu, monet se uuvuttaa.
Sotesta puhuminen luonnollistaa ajattelutapaa, jonka mukaan tietyt asiat kuuluvat ”sosiaaliin” ja tietyt ”terveyteen” sekä ja ajattelutapaa, jonka mukaan ”sosiaali” ja ”terveys” kuuluvat itsestään selvästi yhteen. Mutta mitä jos välillä tarkastelisimmekin sosiaalipolitiikkaa omana alueenaan ja terveyspolitiikkaa omanaan?
Tai mitä jos katsoisimme asiaa kansalaisen emmekä hallinnoinnin näkökulmasta? Millaisia terveydenhoitopalveluilta tavallinen tattiainen tarvitsee?
Kelan tutkimusblogin otsikko on paljastava: ”Terveydenhuollon eriarvoisuus on Suomessa poikkeuksellisen suurta”. Paula Risikkoa vapaasti lainaten: pitäisikö sote-sirkuksessakin katsoa kolikon kaikki viisitoista puolta?
Tupo-Suomessa paasattiin tasa-arvosta. Sote-Suomessa keskustelua hallitsevat sanat kustannustehokkuus ja kansainvälinen kilpailukyky – kuste ja kaki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)