Julkaistu useissa sanomalehdissä joulukuussa 2013
Jouluun liittyy paljon kiinnostavia kieliasioita, joiden äärellä on hyvä hiljentyä miettimään joulun sanomaa. Itse joulu-sanan olemme lainanneet lännestä. Historiallisen yhteyden voi nähdä vaikkapa ruotsin jul-sanasta.
Etelä-Pohjanmaalla joulua on nimitetty juhlaksi: joulupukki on ollut juhulapukki ja joulukuusi juhulapuu. Tässä valossa ei olekaan yllättävää, että sekä joululla että juhlalla on yhteiset germaaniset juuret.
Joulunaika on myös valon juhlaa Lucioineen ja tiernapoikineen. Lucia-sanan taustalla on latinan valoa tarkoittava sana ja tierna-sanan taustalla ruotsin tähteä merkitsevä stjärna. Myös monet muut valoon liittyvistä sanoistamme ovat läntistä lainaa.
Kynttilästä voi nähdä yhteyden muinaisruotsin kyndil-sanaan ja nykyruotsin murteiden sytyttämistä tarkoittavaan verbiin kynda. Latinasta tunnetaan hehkumista merkitsevä candere.
Lamppukin on lainaa. Sen taustalla on kreikan kielen soihtua merkitsevä sana.
Sen sijaan sähkö on omaperäinen keksintömme. Sanan sepitti lääkäri Samuel Roos vuonna 1845. Roosia inspiroivat sanat sähähtää ja säkenöidä. Elias Lönnrot oli ehdottanut vierasperäiselle elektrisiteetille suomalaiseksi vastineeksi sanaa lieke. Sanalla valo taas on takanaan tuhatvuotinen suomensukuinen historia.
Joulu on myös ilon ja rauhan juhla. Jo keskiajalla säädettiin kahdenkymmen päivän mittaisesta rauhanajasta, jonka aikana tehdyistä rikkomuksista piti maksaa kaksinkertainen sakko. Myöhemmin joulurauhaa on alettu toivotella ja tavoitella paljon laveammassa merkityksessä. Haluamme rauhan myös sisimpäämme.
Mutta sanan rauha alkuperä on hämärän peitossa. Sanasta on ehkä yhteys ruotsin sanaan ro ja saksan sanaan Ruhe. Mahdollista on kuitenkin sekin, että kyseessä on ikivanha suomalainen sana.
Kun rauhoittuu miettimään näitä ja muita joulun sanoja, pääsee ehkä lähelle joulun perimmäistä sanomaa. Monet sanat ovat aikojen saatossa kulkeneet alueelta toiselle, ihmisten kuljettamina, kielestä kieleen. Monet sanat kantavat mukanaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan perinnettä.
Totta on tietysti sekin, että sanojen lainaamiseen ja lainautumiseen liittyy historiassa useita verisiäkin vaiheita. Tämä tosiasia ei kuitenkaan himmennä joulusanojen perussanomaa: Ne ovat ihmisten yhteistä omaisuutta ja ylittävät ihmisten tekemät rajat. Niiden merkitykset ovat universaaleja.
Kun puhumme suomalaisesta joulusta, unohdamme ehkä joskus tämän. Joulumme on paitsi kansallinen myös suorastaan ylikansallinen rauhan juhla. Ainakin sen kuuluisi olla.
Lähde: Kotimaisten kielten keskuksen joulupaketti 2013 - 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)