Fundamentalistit

Kirjoitus on julkaistu useissa sanomalehdissä joulukuussa 2016

Julkisessa keskustelussa on vilahdellut tihenevään tahtiin sellaisia sanoja kuin fundamentalismi, fundamentalisti ja fundamentalistinen. Mistä oikein on kyse?

                      Jo f- ja d-kirjaimet paljastavat, että kyse on lainatavarasta. Sanaperheen juuret ovat latinassa.

Verkossa vapaasti luettavana olevaa englannin etymologista sanakirjaa (Online Etymology Dictionary) tulee selailtua usein. Se on yksityishenkilön, innokkaan harrastajan, luomus, enkä pysty täysin arviomaan sen tieteellistä pätevyyttä, mutta monia ilon hetkiä teos on suomen kielen tutkijallekin tarjonnut.

On näet niin, että suomessa on pilvin pimein lainasanoja, joiden juurille pääsee englannin kautta. Loistava Suomen sanojen alkuperä -teos ei aina riitä, ei varsinkaan, jos kyse on niin sanotuista sivistyssanoista.

                      Fundamentalisteista verkon etymologinen sanakirja kertoo, että taustalla on latinan sanoja, jotka liittyvät perustamiseen, perustaan ja pohjaan. Monien mielestä fundamentalismi on suorastaan peestä, ja he ovat tavallaan oikeassa. Esimerkiksi vanhassa ranskassa vastaava sana on verkkosanakirjan mukaan tarkoittanut anusta, peräaukkoa.

                      Verkkolähteeni kertoo edelleen, että fundamentalisti-sanaperhettä on alettu käyttää uskonnollisessa merkityksessä 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa. Sanoilla viitattiin joihinkin kristillisiin ryhmiin, jotka pyrkivät tulkitsemaan Raamattua pilkuntarkasti.

Muiden uskontojen edustajista sanoja alettiin käyttää ilmeisesti 1950-luvulla, ensin niin sanotusta muslimiveljeskunnasta. Sittemmin fundamentalisteista on puhuttu paitsi kristittyjen ja muslimien myös juutalaisten, hindujen, buddhalaisten ja niin edespäin yhteydessä.

                      Miksi Suomessa puhutaan nyt, joulun alla, äärimmäisistä fundamentalisteista? Vastaus löytyy politiikasta ja f-sanojen laajentuneesta käytöstä.

Erityisesti kokoomuksen Ben Zyskowicz on jo pitkään puhunut perustuslakifundamentalismista. Tällä hän viittaa siihen, että erilaisia yhteiskunnallisia uudistuksia ja lakimuutoksia pyritään estämään vetoamalla perustuslakiin.

                      Uskonnollista fundamentalismia on yleensä pidetty arveluttavaa, mutta tässä asiassa monet poliitikot ovat mielihyvin tunnustautuneet fundamentalisteiksi. Kielitoimiston sanakirjassa fundamentalismin ensimmäinen selitys on tämä: jonkin aatteen tai muun tiukasta kirjaimellisesta tulkinnasta.

                      Perustuslakifundamentalistit pitävät lujasti kiinni perustuslain, tuon fundamentaalisen asiakirjan, kirjaimesta ja hengestä. Kansa on ainakin kahdella kannalla. Joidenkin mielestä perustuslakifundamentalismi on selvästi kielteinen ilmaus, joidenkin mielestä mahdollisimman myönteinen. Taisto tulkinnoista jatkuu.