Höpöpipo

Kirjoitus on julkaistu useissa sanomalehdissä marraskuussa 2016

”Tämä on ihan höpöhöpöhommaa.” Näin kuittaisi pääministeri Juha Sipilä opposition moitteet vääristä toimenpiteistä Terrafame-asiassa. Iltalehden mukaan vihreiden Ville Niinistö oli syyttänyt hallitusta muun muassa tietoisesta harhaanjohtamisesta.

                      Sipilän kaivosvierailu Sotkamossa hatutti monia, ei vähiten sen takia, että Sipilä esiintyi haastatteluissa yrityksen haalari päällään ja Terrafame-pipo päässään. Monen mielestä pukeutumisen viesti oli selvä: pääministeri mainostaa yritystä ja puolustaa samalla hallituksen tekemiä rahoituspäätöksiä.

                      Pukumiehestä pipomieheksi. Onko siinä nyt mitään kummallista? Haalari, pipo ja kypärä – insinöörin vanhat vaatteet?                

                      Väline on viesti, hoettiin joskus. Nyt voisi sanoa, että ihminenkin on teksti: kaikki ihmisessä tuottaa ja välittää merkityksiä.

Vanhastaan on puhuttu kehon kielestä. Jo pelkkä pään asento saattaa paljastaa, mitä mieltä ihminen on asioista.

Nykyään kiinnitetään enenevässä määrin huomiota siihen, mitä vaatteet kertovat. Enkä tässä tarkoita älyvaatetta, jonka eri osat viestivät keskenään radioaalloilla. Sellaisiakin on!

Tarkoitan yleisemmin sitä, mitä vaatteet kertovat kantajastaan. Erään pukeutumisoppeja ja -palveluja tarjoavan yrityksen verkkosivuilla verrataan vaatetta puhuttuun kieleen: ”vaate kommunikoi ympäristönsä kanssa”, ja ”tapamme pukeutua kertoo elämäntyylistämme, asenteistamme ja arvoistamme jo ennen kuin olemme sanoneet sanaakaan itsestämme”.

Politiikassa pukuleikit ja päähineidenkin viestinnällinen merkitys on ymmärretty aina. 1700-luvun Ruotsissa vallasta taistelivat hatut ja myssyt. Kyllä, ”hatut” saivat nimensä käyttämästään päähineestä; ”myssyt” viittasi torkkuviin poliitikkoihin ja yömyssyihin.

Suomen eduskunnassakin on aika ajoin kiinnitetty huomiota edustajien pukeutumiseen, erityisesti epäasiallisena pidettyyn. Esimerkiksi 1960-luvun lopulla taitettiin peistä edustaja Sylvi Saimon housupuvusta ja 1983 kohistiin Ville Komsin kumisaappaista.

Vuosituhannen vaihteessa puhuttivat Rosa Meriläisen, Merikukka Forsiuksen ja Satu Taiveahon minihameet eli ”roiskeläpät”. Kesällä 1997 puhemiesneuvosto antoi Klaus Bremerille huomautuksen shortsien käytöstä.

Aikoinaan pulistiin paljonkin Esko-Juhani Tennilän ja Jörn Donnerin solmiottomuudesta sekä Pertti Virtasen baskerista. Lokakuussa 2015 puhemies Maria Lohela toivoi, että naiskansanedustajat peittävät paljaat olkapäänsä.

Välillä tuntuu siltä, että niin poliitikolla kuin äänestäjälläkin pipo kiristää näissä pukeutumisasioissa. Useimmilla julkisuuden henkilöillä sentään on yleensä yllään vaatteet, vaikkei aatteita oikein olisikaan.