Mies, nainen ja muut sukupuolet

Kirjoitus on julkaistu useissa sanomalehdissä helmikuussa 2017

”Ihminen voi olla sukupuoleltaan esimerkiksi burneshë, murgéshë, ne’uchica, qa cikicheca, sadhi, hijra, xanith, kathoye, mahu, pinapinaaine, fa’afafine, turnimman, berdatsi, two-spirit, nádleehé, nadle, jota, vestida, she-male, bio queen tai vaikkapa tiitti.”

Näin kirjoitti kirjailija Helena Kallio blogissaan ”Häilyvän sukupuolen kieli” helmikuussa 2010. Hän viittasi Tiia Aarnipuun teokseen Trans – sukupuolen muunnelmia (Like, 2008).

Kallio puhuu kaksijakoisesta sukupuolipakosta, sukupuolittavasta väkivallasta ja sukupuolijärjestelmän julmuudesta: ”Vanhan liiton Setä Lääketiede, jolle sukupuolen variaatiot yhä ovat häiriötiloja, virheitä luonnon luomistyössä (tai persoonallisuus- ja käytöshäiriöitä), pakottaa sukupuoleltaan häilyvinä syntyneiden lasten päälle jommankumman sukupuolen tunnusmerkit subjektilta itseltään asiaa kysymättä.”

Sukupuolet ovat 2010-luvulla olleet tiuhaan keskusteltavina. Asiaa on puitu myös eduskunnassa, esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyn yhteydessä.

Keskustelua kuvaa hyvin kuopiolaisen Juho Antikaisen puheenvuoro Uudessa Suomessa (8.9.2015). Antikaisen mukaan nyt joutuvat historian romukoppaan Aatamin aikaiset ihmisen määritelmät kahta eri sukupuolta edustavina olioina. Miehet ja naiset korvautuvat kuvaavammilla termeillä, kuten cis-, trans- ja muunsukupuoliset.

Sukupuoli on nykykäsityksen mukaan monimutkainen käsite. Useimmilla meistä on paljon opittavaa siinä, miten sukupuolia nimetään ja miten sukupuolista puhutaan.

Sukupuolinimien kirjon edessä voikin olla viisasta turvautua asiantuntijoiden selityksiin. Esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Trasek-yhdistys on listannut verkkosivuilleen sukupuolen moninaisuuteen liittyviä sanoja ja niiden selityksiä, kuten cisihminen, cismies, cisnainen, intersukupuolisuus, muunsukupuolisuus (transgender), transihminen, transvestiitti, transsukupuolinen ja transseksuaali.

Tietoa sukupuolista on myös tasa-arvovaltuutetun verkkosivuilla. Siellä ilmaistaan kiteytetysti, mistä sukupuolten moninaisuudessa on kyse:

”Ihmiset ovat sukupuoli-identiteetiltään ja sukupuolen ilmaisultaan moninaisia, eivätkä kaikki ole sukupuoleltaan yksiselitteisesti naisia tai miehiä. Kysymys on aste-eroista sukupuolen kokemisessa. Sukupuolen kokemus voi olla mies tai nainen tai jotakin siltä väliltä. Osa ei tunnista itseään ollenkaan perinteisessä mies‒nainen-jaottelussa.”

Sukupuolen käsite tuntuu olevan käymistilassa. En siis moiti itseäni ankarasti, vaikka en osannutkaan vastata kovin tyhjentävästi kahdeksanvuotiaan poikani kysymykseen: ”Miksi kutsutaan niitä, jotka eivät ole miehiä eivätkä naisia?”