Julkaistu kesäkuussa 2010 useissa sanomalehdissä
Uutisten mukaan moni kansanedustajista on leipiintynyt. He eivät siis asetu ehdolle seuraavissa vaaleissa.
Kansa kummastelee: Eikö homma lyö enää leiville? Loppuiko ranteista ruis?
Onneksi tulevilla ex-edustajilla ei taida olla huolta jokapäiväisestä leivästä ja kevytlevitettäkin riittänee bagelin väliin. Patonkia tuo pöytään järjestelmä, jota kutsutaan häveliäästi sopeutumiseläkkeeksi. Sopeutumiseläkettä saavat ne eduskunnasta pois jäävät kansanedustajat, jotka ovat istuneet Arkadianmäellä vähintään seitsemän vuotta eivätkä mene ansiotöihin.
Leipiintyminen viittaa kyllästymiseen, tilanteeseen, jossa jokapäiväisestä leivästä on tullut pakkopullaa. Työtä tehdään pelkästään tai lähinnä leivän eli palkan vuoksi: leipä henkilön tiellä pitää? Leipäpappejakin on näistä aineksista leivottu.
Sopeutuminen puolestaan viittaa siihen, että kansanedustuslaitoksessa työskentelevä on laitostunut ja vieraantunut niin sanotusta tavallisesta elämästä. Siihen hänet siis täytyy sopeuttaa muutaman tonnin nimellisellä kuukausitulolla.
Sen turvin edustajamme voi etsiytyä esimerkiksi jollekin vaatimattomalle aurinkorannalle heittelemään leipiä. Suu vehnäsellä viettämään makean leivän päiviä.
Moni kansalainen on leipiintynyt edustajiinsa ja siihen, että nämä ovat tarjonneet leivän asemesta lähinnä sirkushuveja. Kiivaimmat passittaisivat edustajansa leivättömän pöydän ääreen nauttimaan vettä ja leipää. Syy on se, että kansa on raamatulliseen tapaan pyytänyt edustajiltaan yhtä mutta saanut toista: leipää pyydämme ja kiviä annetaan!
Kansalaiset ovat historian saatossa saaneet sopeutua leipiintyneisiin edustajiinsa. Laajalti tuttu on tapa panna leipään puolet petäjäistä. Ja lapsille syötetään leivästä se reikä. Eikä leipäjonoilla näillä raukoilla rajoilla totisesti tarkoiteta jonossa olevia leipiä!
Leivän jonottaminen on arkista peruskauraa. Meikäläisen huoneihmisen leipälaji lienee loputon leipätekstin vääntäminen, ei kuitenkaan leipäkoneella. Ja vaivaatpa taikinasi miten tahansa, aina joku löytää leivästäsi kiven.
Rehellistä leipätyötä tämä merkitysten nostattaminen silti on, vaikka joku ihmetteleekin, että ”kaikkia se leipä elättää”. Ennen sanottiin, että valtion leipä on pitkä ja kapea; näinä valtion tuottavuusohjelman päivinä se on lähinnä kapea. Ja otsasi hiessä pitää sinun kruunun leipäsi syömän!
”Suru oli leipänä Suomen”, runosi jo Eino Leino. ”Toisen kuolo, toisen leipä?” kyseli vanha kansa ja jatkoi: ”Seppä syöpi selvän leivän, auranpainaja paremman.”
Monen leipiintyneen virkahenkilön polvet lyövät setsuuria. Jokohan ottaa ohraleipä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)