Julkaistu heinäkuussa 2007 useissa sanomalehdissä
Eräänä kesäisenä päivänä harmaa hiiri sairastui. Hiiren kaveri myyrä ryntäsi hakemaan apua metsän parhaalta tohtorilta, vanhan tammen pöllöltä.
Pöllö tutki potilaan tarkasti ja selasi selaamistaan viisasta kirjaa. Lopulta hän oli valmis diagnoosiin: ”Hiiren parantaa vain kukka nimeltä Matricaria chamomilla.” Tämän sanottuaan pöllö lensi pois.
Myyrä katseli pöllämystyneenä ympärilleen. Mistä minä sellaisen kukan löydän? hän ajatteli. Myyrä etsi kaikkialta: metsästä, lähiseuduilta, Hollannista, merenpohjasta, Afrikasta, Australiasta, Pohjoisnavalta, Amerikasta. Mutta turhaan.
Viimein myyrä päätyi takaisin kotimetsäänsä ja pöllötohtorin luo. Tohtori suvaitsi nyt kertoa myyrälle, että ”Matricaria chamomilla” on yksi alueen tavallisimmista kasveista, tutummalta nimeltään saunakukka.
Tämä tarina kerrotaan lastenkirjassa Myyrä parantaa hiiren. Kolmivuotias poikamme uskoo, että ”Matricaria chamomilla” auttaa kaikkiin vaivoihin.
Toisaalta poika on alkanut ihmetellä, miksi pöllö ei heti kertonut myyrälle, että kyse on saunakukasta. Miksi piti juoksuttaa myyrärukkaa maanääriin apua etsimään?
”Saat viedä kirjan työpaikallesi ja korjata asian”, lapsemme ehdottaa.
Kielenhuoltajat ovat vuosikymmeniä kantaneet huolta kielenkäytön ymmärrettävyydestä. Yksi virallisen kielenhuollon tavoitteista on tukea sitä, että omaa kieltä käytetään mahdollisimman laajasti eikä siirrytä tärkeillä aloilla jonkin toisen kielen käyttöön.
On täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi lääketieteessä ja biologiassa nimetään sairauksia ja eläin- tai kasvilajeja latinaksi. Näin varmistetaan se, että erikieliset asiantuntijat saavat selkoa toistensa tarkoituksista.
Mutta ollenkaan ymmärrettävää ei ole se, jos lääkäri lätisee suomenkieliselle potilaalleen latinaa. Yhtä vaikea on hyväksyä niitä arkipäiväisiä tilanteita, joissa pitäisi saada jotain selkoa nörtti-, byrokraatti- tai konsulttikielen koukeroista.
Suomessa toimii lääketieteen sanastolautakunta, jonka tehtävänä on kehittää lääketieteen suomenkielistä sanastoa tieteen ja terveydenhuollon muuttuviin tarpeisiin. Lautakunnan suosituksesta lääketieteelliseen kielenkäyttöön vakiintuneita termejä ovat muun muassa vierihoito (rooming-in), lumelääke (plasebo), siedätyshoito (de- tai hyposensibilisaatio) ja keinoalkuinen lisääntyminen.
Lautakunnan uudempia suosituksia ovat sellaiset ilmaukset kuin aihiolääke (prodrug), verensiirroton leikkaus tai omaverinen leikkaus (bloodless surgery) ja elintestamentti. Lautakunnalle voi lähettää lääketieteen termejä koskevia kysymyksiä.
Mutta kantavatko suositukset kentälle? Juoksuttavatko meitä vaivaisia yhä vanhojen tammien pöyhkeät pöllöt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)