Julkaistu Politiikkaradion (Yle Puhe) verkkosivuilla 25.9.2013
”Täysistunnossahan puhutaan kameroille ja koko kansalle ja siellä tehdään kärjistyksiä ja vedotaan tunteisiin. Siis sehän on teatteria pitkälti.”
Näin arvioi muuan kansanedustaja Kyösti Pekosen kirjassa Puhe eduskunnassa. Kansanedustajien haastatteluihin perustuva kirja vahvistaa pahimpia pelkojamme: Politiikka on valheellista peliä! Eduskunnan täysistunto on arvoton näytelmä!
Historian valossa ei ole kummallista, että politiikkaa verrataan usein teatteriin. Voi jopa ajatella, että niillä on yhteinen tavoite, vaikuttaminen.
Teatteri on aina tarjonnut väyliä kritiikille ja keinoja kumouksellisille. Bertolt Brechtin mukaan teatterin on saatava yleisönsä ihmettelemään, provosoitumaan, purkamaan itsestäänselvyyksiä. Politiikan ja poliittisen kielenkäytön tehtäväksi näyttää sen sijaan vakiintuneen päinvastainen: yleisön tylsistäminen, äänestäjän typerryttäminen, olemassa olevan valtarakenteen normaalistaminen.
Tylsät ajat ja varovainen konsensussuomi – saippuoitu kieli – taitavat kuitenkin olla pian taakse jäävää elämää. Erilaisten populististen voimien nousu on tuonut kielenkäyttöön harvinaista jyrkkyyttä, likaisuuttakin.
Vuosikymmeniä olemme toivoneet poliittiseen kielenkäyttöön selväsanaisuutta. Kun selviä sanoja vihdoin saamme kuullaksemme, kauhistumme. Pitääkö niiden olla näin kovia, armottomia ja umpimielisiä?
Ymmärrämme, mitä meille yritetään kertoa. Mutta emme voi olla ymmärtäväisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)