Missä säädös, siellä suo

Julkaistu 26.1.2011 (suomenlaki.com)

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Kansa on pettynyt lainlaatijoihin ja heidän lakeihinsa. Usko oikeusturvaan ja kansalaisten tasavertaiseen kohteluun horjuu.

”Olisi kai hyvä jos edes tuomarit ymmärtäisivät lakitekstin samalla tavalla”, tuhisee nimimerkki Johan On Ylen verkkokeskustelussa. Nimimerkki eläkeläinen ehdottaa toimenpiteitä: ”Tehkää lait ja asetukset selkokielellä, että jokainen tuomari voi tehdä päätöksensä suoraan säädösten perusteella eikä vain omalla tulkinnallaan.”

Ymmärryksen kaipuu ja halu on syvä. Usko yhteisen kielen voimaan suorastaan liikuttaa. Me tahdomme ymmärtää toistemme tekstejä. Valitettavasti yhteisen ymmärtämisen matkassa on monta mutkaa.

Kun puhumme säädösteksteistä, tie on tavallistakin mutkikkaampi. Säädöksiin on ajan saatossa vakiintunut omanlaisiaan ilmaisu- ja tulkintatapoja. Niin sanasto, lauserakenteet kuin koko tekstihahmokin saattavat poiketa yleiskielisten asiatekstien malleista. Säädökset rakentuvat monin tavoin toisten säädösten ja oikeuskäytännön varaan. Kaikki tämä tekee säädösten ymmärtämisestä vaikeaa ”maallikolle”. Mutta saisiko kukaan olla maallikko säädösasioissa, jos halutaan, että laki on kaikille sama?

Salon Seudun Sanomien pääkirjoituksessa (26.9.2010) todetaan, että lainkuuliaisten kansalaisten ”kuuliaisuus on koetuksella, kun lainsäädännöstä tulee poukkoilevaa”. Pääkirjoituksessa kysytään, miten kukaan voi noudattaa yhteiskunnan pelisääntöjä eli lakeja, jos pelisääntöjä ei ”edes pysty ymmärtämään”.

Julkisessa keskustelussa säädöksistä toistuvat muutamat teemat: Lait ovat vaikeaselkoisia. Niistä tehdään tahallaan sekavia. Säädöksistä ei edes haluta kirjoittaa ymmärrettäviä. Ymmärtäminen ulkoistetaan juristeille. Kansalaiset pakotetaan turvautumaan ”ammattilaisten kalliiseen apuun”, kuten nimimerkki Veke arvelee nettikeskustelussa.

En jaksa uskoa siihen, että kukaan säädösten valmisteluun osallistuvista tahallaan pyrkisi vaikeuttamaan tekstien tulkitsemista ja tarkoitettujen merkitysten ymmärtämistä. Syyt ovat syvemmällä, sääntelyn kulttuurissa ja säädösten kirjoittamisen vakiintuneissa tavoissa.

Syyt voivat olla sitäkin syvemmällä: intertekstuaalisuudessa sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä. Sana saa tulkintansa sanojen seurassa, lause lauseiden seurassa, teksti tekstien seurassa.

Syyt voivat olla kielessä, sen avarassa ja hyllyvässä kaikkeudessa, sen suomaisessa upottavuudessa. Syyt voivat olla merkityksissä, joiden perussääntö on – säännöttömyys, neuvoteltavuus.