Totuus tutista

Julkaistu helmikuussa 2009 useissa sanomalehdissä
 

Voiko ihmiskielellä tavoittaa totuuden? Epäilen, mutta yrittäkäämme.

Pystymmekö välttämään yleistyksiä? Entä mustavalkoisia vastakkainasetteluja, sellaisia kuin ”päiväkoti on lapselle paras paikka” tai ”koti on lapselle paras paikka”.

Totuudentavoittelija voi tuntea itsensä torveksi, kun joutuu lukemaan kasvatusviisaiden aivoituksia. Vanhemmille suunnatussa ”valistuksessa” toistellaan usein itsestään selvänä ajatusta sukupuolten vastakkaisuudesta: poika on tuli, tyttö vesi. Tämän totuuden hokeminen johtaa herkästi siihen, että viisaat kasvattajat opettavat lapsia valehtelemaan. Poikien kuuluu sanoa, että ”tytöt on tyhmiä”, ja tyttöjen, että ”pojat on poikia”.

Jos pyrimme mahdollisimman vähävalheiseen kielenkäyttöön, kannattanee miettiä, millaisia sammakoita suusta suoltuu. Muuan ihmismielen ammattilainen sätti puolivuotiaan vauvan äitiä tähän tapaan: ”Sinustahan on tullut tutin korvike.” 

Joskus kai totena pidettiin sitä, että tissi oli ennen tuttia. Eikä päinvastoin.

Miten opimme huomaamaan, kun totuus heitetään kielen voimalla härän pyllyyn? Erityisen herkin aistein kannattaa liikkua rahamaailmassa, jossa velatkin osataan muuttaa saataviksi.

Olemme kuulleet asuntokaupoista, joissa mainoksen ”hyväkuntoinen perheasunto” on osoittautunut hengenvaaralliseksi homeluukuksi. Tarkoituksellisen valehtelun lisäksi raha näyttää innoittavan kaikenlaiseen muuhun kielelliseen ketkuiluun. Tosi on.

Pankit mainostavat lainojaan ”luottoina”; pankin asiakkaille kyse on velasta. Kaupat kehuvat korttiensa tuomia ”etuja” sekä sitä miten ostamalla juuri heiltä saa ”suuria säästöjä”; todellisuudessa shoppailu tarkoittaa aina rahanmenoa.

Tyhmempi voisi nähdä ristiriidan siinä, että äsken meitä opetettiin säästämään, nyt kuluttamaan. Ehkä ei ole syytäkään ymmärtää sitä tosi valhetta, että kuluttamalla saavutamme säästöjä!

Valehtelun vahtijan kannattaa kiinnittää huomiota myös vähättelyyn. Kun ”talousvaikuttajat vakuuttavat”, että olemme nyt ”pienessä taantumassa”, tarkoittavatko he oikeastaan, että olemme sukeltaneet suohon? Kun ”analyytikot arvioivat”, että markkinoilla on ”pientä epävarmuutta”, onko oikeasti kyse siitä, että pörsseissä on paniikkipiru irti?

Huippuunsa viritettyä huijaaminen on, kun muuan kauppias viestittää kanta-asiakkaalleen, että ”hyödyntämätön käyttövarasi” on niin ja niin paljon. Kuluttajaparalta saattaa unohtua, että tuo ”vara” tarkoittaa myönnetyn mutta käyttämättömän velkarahan määrää.

Voiko kielijä, kielenkäyttäjä siis tavoittaa totuuden? Varmasti, jos tarkoitamme kielellä suussa olevaa elintä, ihmisen voimakkainta.

Juice Leskisen sanoin: Jos intressit ei kohtaa eikä neuvottelut luista, muista aina, että totuus löytyy imeväisten suista. Siellä on daisarit.