Ilmestynyt Hiidenkivessä 1/2012
Mitä saa parilla miljoonalla eurolla? Lisää ihmisiä lasten-, sairaiden- ja vanhustenhoitoon? Apua syrjäytyneille? Leipää nälkätaiteilijoille?
Ehkä. Varmaa on, että kahdella miljoonalla eurolla saa aikaan tekstin Concept and Development Study for a Guggenheim Helsinki. Teksti sisältää 186 sivua, joten sivuhinnaksi tulee pauttiarallaa kymmenen tuhatta euroa. On siinä jokaisella pisteellä, pilkulla ja kärpäsenjätöksellä hintaa. Kaupantekijäisiksi saa ppt-muodossa tuotoksen Presentation by Mayor Pajunen (www.hel.fi).
Onneksi G-teksti sentään on julkaistu maailmankielellä, englanniksi. Eikä esimerkiksi tällä kirppukielellämme.
Kaksi miljoonaa rahaa on hyttysen hyrinää Guggenheim-puheessa, jossa pauhaavat kymmenet ja sadat miljoonat (eurot) ja sadat tuhannet (museovieraat). G-puhetta ryydittävät optimistisuus ja tulevaisuususko, kuten lehmänhenkäyksen lämmintä kyhnytyspuhetta ja hellävaraista aivopesua aina. Tämä on mahdollisuus, joka oikeastaan on pakko: tilaisuus, jota ei voi jättää käyttämättä.
”Helsingillä on edessään upea mahdollisuus, johon meidän tulee tarttua”, kuten Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen loihe lausumaan tekstin julkistamistilaisuudessa. ”Vihdoinkin Suomi-neito löytää oman G-pisteensä”, hykerrellään herraseurassa.
Vaikka teksti on englanniksi, jotain sentään on suomeksikin saatavilla. Helsingin kaupungin sivuilla on tiedote, jonka mukaan Guggenheim-museosta koituisi kaikenlaista hyvää ja kaunista, ei mitään haittoja eikä ongelmia.
Puolueettomasta selvityksestä saati objektiivisesta tutkimuksesta ei tosiaankaan ole kyse. Sepostuksen mukaan uusi museo olisi näkyvä maamerkki, joka antaisi vahvan panoksen Suomen taideyhteisöön ja vetäisi kansainvälistä huomiota Helsinkiin. Museo myös kasvattaisi kulttuuriturismia.
Kun tekstiä lukee tarkkaan, huomaa toki, että väliin on sujauteltu vähäeleisiä mutta merkitseviä pikkusanoja, sellaisia kuin jos ja todennäköisesti. Merkille pantavaa on myös harvinaisen runsas konditionaalin käyttö.
Tekstistä puhutaan yleisesti selvityksenä, mutta tiedotteessa puhutaan myös raportista. Englanniksi paperin nimi on kuitenkin study eli tutkimus. Tietoa tekijästä tai maksajasta ei ole saatavilla.
Millaisen paperin perusteella Helsingin päättäjät oikein ovat päätöksiään tekemässä? Ei tätä touhua historiankirjoituksessa ainakaan demokratian riemuvoittona esitellä!
Päivystävän tekstintutkijan toimistoa onkin taas lähestytty asiasta. Nimimerkki ”Visionääri Pula-aho” arvelee, että nyt on saatu aikaan Suomen maabrändiryhmän läpyskääkin kalliimpi ja turhanpäiväisempi paperi. Ettei vain olisi ajatushautomoa taustalla?
”G-miehet seikkailevat, kansa maksaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)