Julkaistu tammikuussa 2011 useissa sanomalehdissä.
”Hyvä on hiihtäjän hiidellä, kun hanki on hohtava alla”, runoili Eino Leino. Mutta mitä ajatteli Matti Heikkinen, Vantaan Hiihtoseura, sivakoidessaan maaliin Tour de Skin yhdistelmäkilpailun voittajana?
”All in!” Näinhän se menee meillä lylyjen ja kalhujen maan pojilla ja tytöillä. Ei puhettakaan, että Matti olisi lausahtanut mielessään pari voimaannuttavaa kirosanaa väsymyksen hetkellä.
Matti on moderni suomalainen mies, jonka mielen kieli tuntuu olevan se maailman yleisin kieli, englanti. Voisi kai sanoa, että uussuomeahan Matti siinä suolsi. Moni perussuomen puhtautta vaaliva närkästyi.
Kielikeskustelussa otetaan tavan takaa esiin kielimörköjä, joista kielten sekoittuminen ja englannin ylivalta usein pahimpina. Puhe nuorten huonosta suomesta, englannin ylivallasta ja muista uhkatekijöistä saattaa vaikuttaa omituiselta, kun sitä ajattelee elävän kielenkäytön näkökulmasta.
Nykysuomalaisen todellisuus voi olla jotain aivan muuta kuin kielten taistelua elintilasta. Se voi olla monien kielten, rekistereiden, tekstilajien, ”aksenttien”” ja pan-etnisten” tyylien todellisuutta.
Tätä moninaisuutta yrittää tavoittaa Heini Lehtosen tutkimus itähelsinkiläisnuorten kielestä. Tutkimuksen mukaan yksi tapa samastua ja erottua on ”crossing” eli kielenylitykset, joissa puhuja vaihtaa välillä toiseen kieleen, myös sellaiseen jota ei itse osaa. Ryhmän sisällä kielenylitys on kädenojennus, jolla viestitetään yhteenkuuluvuutta.
Suomen moninaistuvaa kielitilannetta valottaa hyvin viime vuonna ilmestynyt kyselytutkimus englannin kielestä Suomessa. Tutkimuksen mukaan englantia ja äidinkieltä sekoitetaan melko yleisesti keskustelutilanteissa ja varsinkin nuoret suhtautuvat koodinvaihtoon myönteisesti. Koodinvaihtoa käytetään nuorten välisissä arkikeskusteluissa, mutta ei niinkään vaikkapa puhuttaessa omien vanhempien kanssa.
Kielten koktaili voi olla nuorten identiteetin ilmaisemisen keinona merkityksellinen. Ehkäpä kieliä ei edes ajatella erillisinä ja sekoittuvina. Ehkäpä ajatellaan, että kaikki keinot ja kielet ovat käytettävissä tässä yhteispelissä, jota vuorovaikutukseksi kutsutaan.
All in eli kaikki peliin. Hyvä niin.
Hiihtäjä Matti Heikkisen englanninkielinen ajatus näyttää tätä taustaa vasten luonnolliselta. Heikkinen on nuori, kansainvälisissä kuvioissa sulavasti surffaileva suomalainen, joka sitä paitsi opiskelee kauppakorkeakoulussa markkinointia.
Huippu-urheilu on tätä nykyä monella tavalla bisnestä. Rahalla ei tunnetusti ole isänmaata. Globaali äidinkieli sillä tuntuu nyt olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)