Olen lueskellut filosofi Timo Airaksisen kirjaa Saasta. Kirja on alaotsikkonsa mukaan filosofinen johdatus jätteen todellisuuteen. Jostain syystä lukeminen vie ajatukset ajoittain tekstiyhteiskuntaamme, hölynpölyttyvään kieleemme ja – säädöksiin.
Airaksinen puhuu muun muassa siitä, miten elämän kirjoa, runsautta, kaoottisuutta on mahdoton hallita ”tiedollisesti, moraalisesti tai laillisesti”. Jos julkinen alue pystytäänkin noilla keinoilla ottamaan haltuun, yksityisyys ei voi olla hallinnassa, ”koska sen ei tarvitse olla”.
Yksityisen saastan voi onneksi työntää nurkkaan ja unohtaa sinne. ”Ja ihmiset vielä höpertelevät yksityisyyden suojasta ikään kuin saasta olisi suojelemisen arvoista.”
Airaksisen raadollinen – sanan monissa merkityksissä – kirja kääntyykin aivan lopussaan sosiaalisuuden ylistykseksi. Yksityisyys sisältää saastaisia salaisuuksia, mutta yhteisössä tilanne on hallinnassa ja yksilön kohtuullisen hyvä olla. Ei vähiten siksi, että yhteisö on yhteistä, ihmisten välistä ja ihmisten säännöillään hallitsemaa.
Tässä on yhteys niihin klassikkofilosofi Aristoteleen ajatuksiin, joiden mukaan valtion tehtävänä ei ole vain turvallisuuden ylläpito vaan aktiivinen toiminta hyvän elämän toteuttamiseksi. Professori Juha Sihvola selittää näitä valtioajatuksia seuraavasti: Ihmisestä ei tule hyvää itsestään. Valtion on säädettävä tietynlaisia lakeja ja järjestettävä monipuolinen kasvatus, joiden tehtävänä on ohjata ihmisiä hyvään elämään.
Jotta valtio voi tehdä hyvää ihmisille, lakien on oltava oikeudenmukaisia. On oikeastaan niin, että vain oikeudenmukaiset lait voivat taata ihmiselle aristoteelisessa mielessä hyvän elämän valtion kansalaisina.
Miltä näyttää Suomi-valtiomme tänään? Ovatko lakimme oikeudenmukaisia? Vai onko julkinen elämämme saastumassa salaisuuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta?
Hätähuutoja kuuluu monilta suunnilta. Turhan usein syynä huutoon on se, että kansalainen ei ymmärrä valtiolta saamaansa viestiä: säädöstä, ohjetta, päätöstä tai muuta virallista tekstiä.
Tympeän dokumentin äärellä ihminen on yksin. Pykälällä päähän lyödyn elämä ei ole hyvää.
Ei ihme, että lakien luokattomuus on keskustelupalstojen vakiopuheenaiheita. ”Kuinka usein käy niin, että esimerkiksi vakavasti masentunut ei saa ansaitsemaansa tukea, koska hän on liian uupunut käymään läpi sen vaatiman paperisodan?” kysyy nimimerkki ERJV eräässä nettikeskustelussa.
En osaa vastata. Filosofiakaan ei auta.
LUKEMISTA
* Airaksinen, Timo: Saasta. Filosofinen johdatus jätteen todellisuuteen. Johnny Kniga Kustannus. 2010.
* Aristoteles: Politiikka. Suomentanut A. M. Anttila. Selitykset laatinut Juha Sihvola. Gaudeamus. 1991.
 |
| Valtion tehtävänä ei ole vain turvallisuuden ylläpito vaan aktiivinen toiminta hyvän elämän toteuttamiseksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida. Tosin käyn kommentteja laiskasti läpi. Julkaisen kommentit, jotka ymmärrän ja joista tykkään :)